Heikomman aineksen kasautuminen

(Arto Hautala) Joku leffa on pakko nähdä, mutta se ei ole Idiokratian (Idioluutio - Idiocracy, 2006) valtiosta kertova synkkä utopia. Silti elokuva antaa ajattelemisen aihetta sukututkimukseenkin. Mitä tapahtuu, kun koulutettu pariskunta jää lapsettomaksi, mutta kouluttamaton perhe saa lapsia senkin edestä. Viidessä sadassa vuodessa tyhmyys on tiivistynyt ja viisaat kaikonneet maapallolta. Maailman viisaimmaksi selviää se, joka osaa laskea kahteen tai pudottaa pyöreän, neliskulmaisen ja kolmionmuotoisen palikan oikeasta kolosta alas.

Se sivistymätön perhe on laajentunut 80 vuodessa näin paljon:



Suomessa talo siirrettiin enimmäkseen vanhimmalle pojalle, ja nuoremmat saivat etsiä toimeentuloa torpista ja käsityöläisammateista. Kasvatuksessa vanhemmille lapsille jaksettiin vielä antaa aikaa, mutta toisaalta heille sälytettiin juo nuoresta runsain määrin vastuuta. Näin vanhempi katras myös kasvoi vastuuseen, mikä jäi nuoremmalta vähemmälle. Nuoremmat joutuivat itse etsimään keinot selviytyä elämässä, ja he jotka eivät osanneet matkia vanhempien malleja ja oppia uutta, jäivät vähemmälle osalle.

Jos nämä hännänhuiput olisivatkin olleet ainoita sukunsa jatkajia? Viime vuosisadan lopulla pyöri ilmassa väite, jossa leimattiin maaseudulle jääneen vain se aines, joka ei kyennyt lähtemään ulkomaille tai kaupunkiin töihin. Tässä ei ole sinisilmäisen rotuopin kannattajilla hätää, sillä nämä maaseudun vanhat pojat eivät ole lisääntyneet kuten kaupunkilaisserkkunsa. Tosin isommissa kaupungeissa kuten Helsingissä on viime aikoina raportoitu huono-osaisuuden periytymisestä toiseen polveen. Olisikohan tässä alku uuden idioottivaltion syntyyn?

Olisi kummallista, jos tässä maailmassa vain heikompi aines selviäisi hengissä. Ihminen on kekseliäs, joustava, älyllinen ja eteenpäin suuntautuva eläin, ei se voi taantua idiootiksi ilman geenimuutosta tai jonkin aivojen välittäjäaineksen puuttumista.

Toisaalta yhteiskunnassa on sen verran kontrollipisteitä, että yksioikoisiin malleihin on vaikea päätyä. Ruotsin vallan aikana tasapainoa ylläpiti säätyjärjestelmä, jossa jokaisella oli oma tehtävänsä yhteiskunnassa. Kun valta-asemasta ja etuuksista väännettiin kättä, jouduttiin skarppaamaan enemmän kuin muutoin tulisi vaivattua nystyröitä. Valtion etu oli edistää hyvinvointia varsinkin talonpoikien luokassa, jotta he saisivat enemmän jälkikasvua (opettaa miten selviävät lapsitaudeista), ja jotta he osaisivat paremmin hyödyntää karuja tilojaan.

Pohjanmaan talonpojilla oli omat kontrollinsa. Huomattiin, että sukupolvenvaihdos tulee liian usein ja tilanpito häiriintyi, jos talot annettiin aina vanhimmalle pojalle. Siksi tälle yritettiin löytää uusi talo jostain läheltä. Tähän kelpasi vävynpaikka, uudistila tai jopa talon lohkominen.

Mutta nuorimmat lapset, mitä heistä tuli? Poliitikoissa kuopuksen paikkaa hakee Heidi Hautala (s. 1955), jonka isä syntyi v. 1900 ja isoisänsä v. 1845. Kuten kaikki tietävät, tässä tapauksessa ei ole ollenkaan kysymys heikomman aineksen kasautumisesta.