torstai 13. syyskuuta 2007

Millä hormoneilla Pitkämäki heittääkään?

(Arto Hautala) Tero Pitkämäki on mielletty pohjalaiseksi keihäänheittäjäksi, mutta sitä on ihmetelty, miksi mies on käytökseltään niin hillitty. Siihen tuli ratkaisu Osakan kisojen alla, kun saatiin lehdistä lukea, että Teron vanhemmat seurasivat kisoja Ikaalisen "mummolassa". Juurissa virtaakin hämäläisverta - mutta kuinka paljon? Sukumittauksissa hormoonit kääntyivät Pirkanmaan hyväksi prosenttiluvuin 56-44.
    • Ikaalinen 29
    • Ilmajoki 20
    • Parkano 15
    • Jalasjärvi 11
    • Hämeenkyrö 10
    • Peräseinäjoki 8
    • Alavus 5
    • Virrat, Ylöjärvi 1
Pitkämäen suku muutti Peräseinäjoen Luomankylän Pitkämäeltä vuonna 1884 Parkanon Raivalaan. Parkanossa poika Juho avioitui sisarpuolensa kanssa, tai oikeastaan Rosa Maria Takala ei ollut mitään sukua, sillä Rosan äiti Staava ja Juhon isä olivat leskeksi tultuaan päättäneet pistää kamppeensa yhteen ja lopulta lapsetkin innostuivat toisistaan aivan kuin Artturi Järviluoman Pohjalaisissa Antti ihastuu sisarpuoleensa. Järviluoma syntyi 1879 Alavudella, josta Staava oli lähtenyt pari vuotta aiemmin Peräseinäjoelle. Mistäköhän se Järviluoma sen aiheen keksikään. Rosan ja Juhon poika Paavo on Teron isoisä.

Peräseinäjoen Pitkämäelle suku tuli Alavuden Koivulasta ja kauimmaisena isähaarassa löytyy Alavuden Ilkan vävyksi tullut lapualainen Matti Jaakonpoika Vihoinen, joka oli Ilkan isäntänä 1619-46.

Teron sukuperintöä ei ole montaa jakamassa, sillä sekä Teron isä että äiti olivat vähälapsisista perheistä. Kuitenkin taustalla on tyypillisiä pohjalaisia sukuja kuten Köykät, Härköset, Kaatialat, Porkkuset ja Hynnilät. Ikaalisissa on enemmän itsellistä ja torpparia, mutta kyllä heidänkin suvut löytävät kantataloihin varsin nopeasti. Ala-Kesti (rustholli), Pantti, Isotalo, Läykki, Hannu vain osa mainitakseni. Sotilaita taitaa olla vain kaksi Ikaalisissa Juho Eek (Vähäröyhiö) ja Yrjö Röding (Höytölä).

Suvussa ei ole Sursillejä kuten Teemu Wirkkalalla tai Jarkko Koski-Vähälällä, mutta sen korvaa monet muut asiakirjoissa monesti esiintyneet tärkimöt. Esim. kenttävääpeli Simon Linman (1691-1775), jonka vävy Mikko Otting tuli Alavuden ruotuihin sotimaan. Hämeenkyrön Kyröspohjassa vaikutti siltavouti Heikki Dimberg (1721-85), jonka tytär Viirasi Ikaalisiin talonemännäksi. Holfastit voudit tulevat Porkkusten kautta, kuten Kauhajoen kappalainen Simon Albilacovius.

Pitkämäen sukua on vähemmän selvitetty aikaisemmin. Peräseinäjoen kappalainen tutki aikoinaan Kaisa Juhantytär Yli-Koiviston aviotonta poikaa Heikkiä (synt. 3.6.1826) ja totesi hänet Aatamin pojaksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut Risto. Hän ehkä ajatteli, että kristittyjä emme kaikki välttämättä ole mutta Aatamin ja Eevan aina.

Tero Pitkämäen veressä virtaavat siis pirkkalaiset hormonit pinnassa ja sisällä myrskyävät pohjalaiset.

torstai 6. syyskuuta 2007

Taidetta ilman vaatteita

(Arto Hautala) Taidemaailman itseoppinut ITE-taiteilija Ilkka-Juhani Takalo-Eskola täytti eilen 70 vuotta. Hän syntyi Kemissä toisena lapsena; vanhin oli tosin kuollut edellisvuonna kolmen päivän ikäisenä. Ilkka-Juhanin jälkeen tuli vielä kaksi lasta. Sodan jälkeen perhe muutti Lohjalle, jolla seudulla Takalo-Eskola taitaa asua nykyäänkin. Isänsä Aaro oli kansakoulunopettaja ja äitinsä Aune o.s. Mattila sairaanhoitaja, perikeskiluokkainen perhe siis. Siitä oli hyvä Ilkka-Juhaninkin sitten ponnistaa. Koulutus jäi tosin HuK:iin, mikä on sittemmin korvautunut taiteen opettamisella Taideakatemiassa sekä mm. näyttämötaidetoimikunnan puheenjohtajuudella 2003-06. Ilkka-Juhanin lapset ovat sitten palanneet ruotuun ja lienevät opettajia.

Ilkka-Juhanin perusominaisuus performanssitaiteessaan on alastomuus. Vaatteitta oleminen saa katsojan hätkähtämään, ja varsinkin 70-luvulla - jolloin luonnollisestikaan erilaista taidetta ei niin hyvin ymmärretty - se aiheutti aikamoista porua. Takalo-Eskolalla on kaksi teosta ylitse muiden, nimittäin Elonkorjaajat-ryhmän suossa piehtarointi ja "pingviiniasuisten" performanssi, jossa taiteilijoiden ihoon on maalattu frakkipuvun takki. Suossa pyörimisestä on myöhemmin Suomussalmi-ryhmä tehnyt oman versionsa.

Itse Takalo-Eskolan perinteisille tauluille aika ei ole vielä kypsä - ne ovat enimmäkseen rempseästi maalattuja, ja niissä on sekaisin esittäviä ja abstrakteja elementtejä. Sitä vastoin performanssit on otettu hyvin vastaan varsinkin Japanissa. Kuvataiteilijamatrikkelissa mainittiin, että Takalo-Eskola on väsännyt myös levynkansia. Tarkoittaakohan se niitä satoja pahvinpalasia, joita hän maalasi urakalla?

Mistä siis vaikutteet tulevat? Ilkka-Juhanin asunnon lähellä on suojärvi, jossa useimmat performanssit ovat kuvattu. Mutta suo on myös Pohjois-Pohjanmaan perusmateriaalia, josta hänen sukunsakin on lähtöisin:
    • Haapajärvi n. 37 %
    • Oulainen 35 %
    • Kemi 20 %
    • Lohtaja 5 %
    • Nivala, Haapavesi 1 %
Takalo-Eskola on lohkaistu Miekkosen numerolta, jolla suku on asunut ainakin 1700-luvun alusta saakka. Suku menee myös lukkari Juho Sallméniin, joka tuli Lohtajalta vuonna 1840 Oulaisiin. Lukkarin pojasta tulee suntio ja tämän pojasta kihlakunnan lautamies ja aktiivinen maanviljelijä, joka ostaa osuuden Takalo-Eskolasta. Tässä ei siis tarvinnut mennä naapuria kauemmas kalaan, kun naapurukset Aaro Takalo-Eskola ja Johanna Sallmén avioituvat 1898 ja saavat yhdeksän vuotta myöhemmin pojan Aaron, joka on Ilkka-Juhanin isä.

Esi-isistä löytyy kymmenisen sotilasta. Lohtajalta, Kälviältä ja Toholammilta ovat korpraali Henrik Kristopher* Asu, sotamies uudistalollinen Joonas Ask, sotamiehet Matti Sammelin, Hans Hjorth, Yrjö Hammarberg ja karoliini Jaakko Bremer. Haapajärveltä korpraali Jakob Starck ja sotilas Hemminki Sandmark ja Oulaisista varakorpraali Maunu Höjer. Sotilaiden määrä on tyypillinen yhden henkilön esi-isiksi.

Muut esi-isät ovat tavallista talollista ja uudisasukasta. Pieni osa juurista tulee Kruunupyyn ruotsinkieliseltä seudulta, muutoin suku on puhdasta keski- ja pohjoispohjalaista. Ilkka-Juhani Takalo-Eskolalla ei näytä olevan taustassaan pappeja tai aatelisia, jollei joku noista sotilaista ole pudonnut niistä porukoista.

Lähteitä: Yrjö Leipälä: Korpraali Starckin suku (1981).