Mari ampuu kovilla

(Arto Hautala) Pääministeri ampuu kovilla. Osuma sursilleihin ja Selenskiin, jota mainostetaan puolalaisena aatelisena; mikä lie taistelutantereita karannut käsityöläinen.

Muutoin tulilinjalla on tavallisia talonpoikia, joskin muutama käsityöläinen ja sotilaskin sieltä ilmaantuu. Wanted dead: Burman, Peurelin, Lauren, Ryssman ja Gronovius.

Hauleja kerätessä sormet uppoavat Karjalan multaankin, mutta kyse on vain väliaikaisesta hutiammunnasta Käkisalmen avissa. Kouhiessa syvemmältä kouraan tarttuu juuria Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pirkanmaan metsistä:

• Jalasjärvi, Kurikka
• Virrat, Ruovesi, Keuruu
• Jämsä, Kuorevesi
• Parkano, Ikaalinen, Viljakkala, Suodenniemi

Vladimir Putinin kanssa Mari voisi lähteä Jämsän nurkilta Puttos-jahtiin, ties vaikka jommallakummalla onnistaisi, vaikka niin Vepsästä kuin Jämsästä on etäisyyttä Puttosten asuinsijoille.

Aikaisemmin pääministeriaineessa on valutettu keskipohjalaista verta - ehkä sen aika on ohi. Välipohjalaisia ollaan siirtämässä Oulun kiiltokuntaan. Tule apuun Arvo! Keskipohjalaiset tarvitsevat Arvo Ojalaa, jonka pahvikuvan takana lymyilee Henna Virkkunen, yhtä kaikki 11. serkku Agneta Fresen kautta, sikäli kun Raumannuksen pappi ehtii taiston siunata. Mutta viimeistään linnassa nähdään kenet välipohjalaisia vilisevä militaristiorkesteri soittaa suohon.

Poliittisen kestosuosikin Paavo Lipposen kanssa kokeillaan samoja Heinäkenkiä Jämsässä (6-8. serkut). Muutoin pamautellan pahvikuvia Ilmajoen Peltoniemeltä ja Ruoveden Kekkosista. Yhteisiä hapansilakkoja on jaossa mm. Esko Aholle. Anneli Jäätteenmäen kanssa vedetään nopeiten Nurmosta ja Lapualta ihan tavallisilla suomalaisilla patruunoilla (Muilu, Ryssy, Nyrhilä).

Ministerisalissa Paula Risikko käyttää Ryssyä ja Nyrhilää, Anni Sinnemäki Muilua ja Nyrhilää. Paula Lehtomäki on Vertaisessa passissa aivan Marin lähellä ja yhteenottoa odotellaan Järviseudulla. Niin Tapani Töllin kuin Suvi Lindénin kanssa kannukset kalisivat Alajärven Oravan talossa 1600-luvun alussa. Alexander Stubbin kanssa miinotetaan Mietaan Kurikan isompi talo.

-------

Lopuksi varoituksen sana teille, jos henkikultanne on yhtään arvokas, tästä aseiden hallussapidosta - mitä isot leikkii isoilla ytimillä... Pinnan alla kytee kilpailumeininki, kuka saa tehtyä seuraavan Suomen ennätyksen. Posauttamalla nämä hallituksen isot tulevat ydinlaitokset päästään parhaiten maailman mestaruuteen. Tässä punnitaan nyt uuden pääministerin sosiaaliset taidot löytää oma kuudennen polven kauhajokinen sankari ja listiä tyhmä päätös.

Lähteet:
Mariska: Murha

Sukututkimuslinkkejä

(Arto Hautala) 125 vuoden rajauksesta on tullut tapa sukututkimukseen. On vaikeata löytää enää viime vuosisadan tietoja netistä, kun ne ovat varmuuden vuoksi sensuroitu. Tätä sääntöä tottelevat niin Kansallisarkisto, Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys kuten postituslistatkin kuten SukuHakuri http://www.sukujutut.fi/ (1900). HisKi on onneksi vain 100 vuotta, mutta valitettavasti tallennustyö on jäänyt kesken. 125 vuotta tulee siitä, että henkilötietolaki ei kosketa kuolleita ihmisiä ja vanhimmat suomalaiset saattavat elää pikkuisen yli 110-vuotiaaksi ja kun tähän lisätään tyypillisen sukututkimusaineiston, rippikirjojen, kiertoaika 10 vuotta ja luku pyöristetään. Tällä varmistuksella varmistetaan, että elävien tietoja ei pääse ulos vahingossakaan.

Kun näin hieno luku on löytynyt, varmuuden vuoksi kielletään kaikki muukin samantyyppinen aineisto 125 viimeisen vuoden ajalta. Osittain tämä yhteiskäytäntö johtuu siitä, että samoissa kirjoissa saattaa olla seassa elävien tietoja ja niiden erotteleminen on työlästä. Avoimessa nettilevittelyssä tapa on ihan hyvä, vaikkakin salasanan takana saattaa olla 20 vuotta uudempaa tietoa (SSHY).

Sukututkijan käytännesäännöt ovat omalla tavalla hyvä kannanotto asiaan, joskin se ei anna selkeitä sääntöjä, ja niitäkin sääntöjä tulkitaan liian varovaisesti. Säännöissä tulisi enemmän painottaa painolain merkitystä, mikä ohittaa nämä muut säännöt.

Voiko netissä päästä mitenkään kiinni elävään?

Elävät löytyvät Googlaamalla jotain muuta kuin "alkuperäis- tai tutkimusaineistoa". Monella kotisivun ylläpitäjällä on omat esipolvitaulut ja jonkinmoinen ”pääsuvun” tutkimus esillä. Lehdissä alkaa olla myös yhä enemmän sukututkimusta ja osa lehdistä julkaistaan myös netissä. Suomen Sukututkimusseuran (SSS) tarkoitus on julkaista kaikki vanhat Genos-lehtensä omilla sivuillaan – valitettavasti suurin osa seuran aineistosta on nykyään jäsenedun alla. Sukuseuroilla ja seuroilla on myös tiedotteensa ja tiedotuslehtensä netissä ja näistä saa kivasti nahkaa luitten ympärille. Otetaan vaikka esimerkiksi Arja Alhon puhe Siuntiossa itsenäisyyspäivänä 2007, jossa hän paljastaa isosänsä Solmu Alhon toimineen Padasjoen apteekkarina.

Matrikkelit

Jokainen suomalainen on vähintään kolmessa matrikkelissa. Tavallisimmat ovat koulu- ja talomatrikkelit, jotka paljastavat syntymäajan, -paikan ja usein vielä asuintalon puhumattakaan vanhemmista tai sisarussuhteista. On kunnia-asia kuulua taloon, mikä on periytynyt sukupolvelta toiselle. SSS:n henkilöhaulla matrikkeleista pääsee nopeasti kiinni elämäkertaan, jos suosituimmat opukset ovat käden lähettyvillä. SKS:n kansallisbiografia on valitettavasti maksullinen mutta lyhyemmät versiot kansallisista kuuluisuuksista löytyvät monesta kirjastosta.

Hieno runko sukututkimukseen tulee opiskelijoista: Turun akatemian ja sittemmin Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli sijaitsee Helsingin palvelimella. Puhtaista matrikkeleista, netistä löytyy ainakin kansanedustajat, kuvataiteilijat ja valokuvaajat. Olisihan se joskus kiva saada myös cd:nä julkaistuja luetteloita, kuten DIA - diplomi-insinöörit ja arkkitehdit - nettiin. Vanhin KKO-kirja Kuka kukin oli siellä jo on.

Suomen kielen säilymisen vuoksi olisi erityisen tärkeää saada kaikki mahdollinen aineisto nopeasti saataville. Liian monimutkaisten tekijänoikeuksien vuoksi tullaan vielä katumaan raskaasti. Toivottavasti SSS, Google ja Kansalliskirjasto saavat nopeasti jotain aikaiseksi.

Yksi suosituimmista sukututkimussektoreista on sukutilat. Näitä ylläpitää Suomen maatalousmuseo Sarka. Talonhaltijaluetteloista laajimpia on Lasse Iso-Iivarin luettelot Satakunnasta.

Tietokannoista yksi mielenkiintoisimmista on sukunimenmuutokset Suomen Sukututkimusseuran sivuilta. Kanta on koottu Suomen Virallisen lehden luetteloista. Edellä löydetyn Solmu Alhon löytää sieltä seinäjokisena nimenvaihtajana vuodelta 1906.

Hautamuistomerkit

Kuolleita 125 vuoden tapa ei siis koske, mutta ongelma ei siihen jää. Netissä on hautamuistomerkkien kuvia, joista on valitettu, että ne loukkaavat omaisten suremisrauhaa tms. Siksi tietosuojavaltuutettu olisi mielellään kieltämässä ne. Toisaalta pitäisi huomioida myös se, että hautakivet rapistuvat. Lisäksi haudat ovat seurakuntien hankala bisnes, jossa hoitamattomat tai maksamattomat haudat otetaan seurakunnan haltuun ja myydäään uusille halukkaille. Monien hautausmaiden reunamilla odottaakin uudelleenkäsittelyä röykkiöittäin vanhoja ristejä ja hautamuistomerkkejä.

Hautamuistomerkit kuuluvat kulttuurihistorialliseen perintöön, joten ne pitäisi joka vuosikymmen seurakuntien toimesta kuvata.

Kirjastotietokannat

Suomen Sukututkimusseuran kirjasto (Liisankatu, Helsinki) on sukualan erikoiskirjasto, jossa on enemmän sukukirjanimikkeitä kuin Fennicassa, josta löytyvät lähes kaikki Suomessa julkaistut kirjat. Sukukirjastossa on runsaasti omakustanteita ja monisteita, ja kirjat saa myös kotilainaan, toisin kuin Kansalliskirjastosta. Sukukirjastosta etsitään tutkimuksia pitäjän ja suvun nimellä vapaan haun kohdasta. Harri Holkeri antaa hyvän esimerkin kirjaston hausta. Holkeri tuo esiin Lapsuudenkotini-kirjan (1985), jossa kerrotaan pankkimiehen vanhemmista ja isovanhemmista, jotka asuivat Mellilässä. Mellilä taas antaa Timo Verhon Mellilän ja Metsämaan talonpoikaissuvut (1991).

Jos ei netistä saa kiinni...

joutuu siirtymään arkistojen puolelle. Sukutiedot löytyvät varmimmin seurakunnista, mutta ongelma on se, että seurakunnat ovat hajallaan, ja niillä on vaihtelevat käytännöt sukututkijoille. Yleensä viimeisimmät vuosikymmenet ovat kiellettyjä, jos ylipäänsä pääsee edes itse tutkimaan. Helsingin seurakuntayhtymä antaa tutkia 1950-luvulle saakka vapaasti. Uudempia kortistotietoja ei ole mikrofilmattu, eikä tutkijoita näin päästetä alkuperäisaineiston kanssa tekemisiin.

Elävien tiedoista jäljelle jää henkikirjat (1540-1975), mitkä ovat keskitetysti Kansallisarkistossa ja maakunta-arkistoissa. Viimeisin viisivuotissarja, mikä on digitoitu on vuodelta 1880.

Eräs parhaimmista tietokannoista on historiankirjojen hakuohjelma, HisKi, jos sitä osaa käyttää. Tulee kuitenkin muistaa, että kaikki tiedot tulee tarkastaa alkuperäisistä lähteistä. Tähän kelpaa digikopiot historiakirjoista. Historiakirjojen luettelot löytyvät Mikkelin maakunta-arkiston sivuilta, ja mikrofilmit ovat vapaasti käytettävissä arkistoissa. Onneksi vapaaehtoiset historianharrastajat (SSHY) ovat popularisoineet aineiston käyttämisen laajamittaisella historiankirjojen skannauksella. Viime aikoina on oikein hämmästelty, kuinka laajan kansanjoukon harrasteeksi sukututkimus on tullut - verrattuna esimerkiksi Ruotsin tilanteeseen, jossa Genline skannasi kirjat maksun taakse. Tietääkö joku, onko Ruotsissa vielä päästy tutkimaan talonpoikia perinteisen aatelissukututkimuksen tieltä?

Digitointiprojektissa arkistolaitos saa risuja, ja se on yksi häviäjistä. Arkistolaitoksen suurimmat asiakkaat ovat sukututkijoita eikä heillä vieläkään ole digisivuilla historiankirjoja, puhumattakaan siitä että digisivustojen käyttöliittymä on kaukaa viimevuosituhatluvulta. Sukututkijat käyttävät sivustoa aktiivisesti SAY:n vuoksi - huvittavaa sinänsä että arkistolaitos on päättänyt Suomen asutuksen yleisluettelon digitoimisesta eikä alkuperäisten veroluetteloiden. Saisi vain sinne vielä ne puuttuvat pitäjät mukaan.

Vuonna 2009 arkistolaitos sai rahaa digitointia varten ja sijoitti sen ulkosuomalaisten kirkonkirjojen digitointiin; samoihin kirjoihin, jotka löytyvät Karjala-tietokannasta, Katihasta, puhtaaksikirjoitettuina. Pitäisikö ilkeästi puhua laitoksen johtajan puolikarjalaisista juurista (ja siitä vähemmän tunnetusta Nybergin haarasta). Kuitenkin Suomessa olisi ollut runsaasti alueita, alkaen ihan vanhasta ja uudesta pääkaupungista, joiden sukututkimuksellinen aineisto olisi pitänyt olla saatavilla ja käytettävissä jo vuosia sitten. Arkistolaitos kehottaa arkistoja hyvään tiedonhallintatapaan jossa painotetaan saatavuutta, käytettävyyttä, suojaamista ja eheyttä ja on itse keskittynyt kahden jälkimmäisen korostamiseen. Tietysti aineiston on hyvä säilyä mutta sukuaineistojen puuttuminen näivettää selkeästi niitä alueita, joista aineisto puuttuu.

Mormonit ovat sukurintamalla myös olleet vahvasti mukana. Liike lähtee uskonnolliselta pohjalta, ei niinkään tutkimuslähtöisesti ja näin maallikkojen tutkimuksia sälyttävät runsaat ääkkös- ja tulkintaongelmat. Tosiasia kuitenkin on, että järjestö mikrofilmasi kaikki Suomen historiakirjat sotien jälkeen ja nyt ihan muutaman vuoden sisällä filmit ovat tulossa nettiin. Toivottavasti se piristää tutkimusta.

Kuntien arkistot ovat vähemmän käytössä, johtuukohan se siitä, että aineistoa ei ole luetteloitu tarpeeksi hyvin. Mutta niistä kuitenkin löytyy monenlaista aineistoa paikallisista henkilöistä.

Suurimmat sukutietokannat

Ruotsinkielisen Pohjanmaan tietokantoja löytyy Talkosta, Etelä-Pohjanmaan tietokantoja SukuRaitilta ja Vilppulasta. Ulkomaisista voinee mainita GeneaNetin, minkä alla on monen suomalaisenkin tietokantoja.

Keskustelupalstat

Yksi tapa etsiä sukulaisia on kysyä postituslistoilta.Suomen sukututkimusseura ylläpitää ”Suku Forum”-foorumia ja ulkosuomalaisten postituslistaa. Suosituimmat listat ovat kuitenkin Yahoo-ryhmien listat, jotka löytyvät vaskivakasta. Listojen arkistoja kannattaa penkoa, sillä niissä saattaa olla hyvääkin tavaraa. Sukujuttujen SukuHakuri poikkasee kyselyt omituisesti vuoden takaa, vanhempia viestejä ei ole saatavilla. SukuHakurin etu on se, että siellä voi kysellä nimettömänä. Nimettömyys on samalla haitta: vastaukset voivat olla mitä sattuu.

Muissakin paikoissa voi keskustella suvuista, mutta niistä ei haeta faktatietoa. Sfnet, Suomi24, Msn ym.

Tulevaisuuden sukututkimus

Sukututkimusaiheisia blogeja löytyy Suomesta parisenkymmentä. Sinne on helppo koota juttuja ja viitteitä omasta ja muidenkin suvuista. Tulevaisuudessa yhteisölliset palvelut ovat kuitenkin se in-juttu, tälläkin saralla. Joku innokas innovaatioveikko keksii jotain, ja kaikki seuraa perässä. Oltiin koulukavereita, irkkaajia, hotellin asukkaita ja lopulta pistettiin omat naamamme tauluun. Facebookiin on nyt menossa sukuseurat, ryhmät ja sukuharrastelijat. Siellä voi ottaa itselleen sukupuupalikan, johon voi linkata sukulaisensa ja dna-pätkänsä, jolloin näkee suoran sukulinjansa Afrikkaan tai jotain muuta hauskaa viihdettä. Heti kun DNA-tunnisteen saa kympillä, niistä saa kivoja leikkikaluja.

Alexander Stubbin juurista voi puhua

(Arto Hautala) Alexander Stubb ratsastaa kuin Mannerheim konsanaan - ryhdikkäästi kureliivit ojossa pääkatua pitkin pelastamaan Suomea. Mannerheimia ennen Suomessa oli ollut pari talonpoikaissukuista presidenttiä, ja silloin kriisitilanteessa tarvittiin henkilö, jolla oli tausta kunnossa. Mannerheimia voidaan kutsua oikeaksi aateliseksi, joka myös omisti jotain, kun kolmella ensimmäisellä presidentillä "aatelislinjat" syntyivät heppoisilla teoilla, sotkettiin ajattelemattomasti avioliitoilla jopa pappissäädyn kanssa ja muutoinkaan heillä ei ollut edes kunnon kartanoja.

No, joo. Ei tehdä Alexander Stubbista vielä uutta presidenttiä, kun hän ei ole toiminut kotimaan parlamentissa vielä päivääkään. Vasta huomenna hänet nimitetään ulkoministeriksi.

Mutta Stubbin sukutaustassa on jotain muutakin kuin lokalahtelaisen talonpojan juurissa. Balttilaista aatelista, ruotsinkielistä talonpoikaa Ähtävältä, suomenkielistä Kokemäeltä ja Iisalmesta, tilanomistajia ja rautatieläisiä Karjalasta. Äidin isä on patologian professori ja isoisä odontologian tohtori. Sitten puussa killuu teollisuuskoulun rehtoria, apteekkaria ja useita agronomeja.



Oheisesta kartasta näkee, että sukujuuret ulottuvat laajasti läpi Suomen ihan syvälle Inkerinmaalle (Pihkova) saakka.

Baltiaan ja Venäjälle näyttävät menevän monet linjat: von Ketzler, von Hübner, Buttenhoff, Breitenstein ja Grubbe. Muista nimistä voisi mainita Setälät ja Snellmanit: E. N. Setälä oli äiii:n veli ja J. V. Snellmanin saa nipin napin niputettua sukulaiseksi, kuten myös presidentti K. J. Ståhlbergin, jonka isoäiti oli Snellmaneja. Mannerheimin kanssa Stubb on 5.-9. serkkuja von Knorringien kautta. Polvea kauempaa tulee Risto Ryti, joka on Kokemäen Nikkilän kautta Stubbin isoisän 6. serkku. Linus Torvaldsin kanssa 7. serkku Juvan Fabritiusten kautta.

Entä sitten Vanhasen II hallitus? Lähimpiä sukulaisia on Anne Holmlund Ähtävän Stubbien kautta 10. polvessa. Sursillien kautta Mauri Pekkarinen, Paula Risikko ja Mari Kiviniemi yhtyvät Stubbiin muutamaa polvea kauempaa. Lähin sukulainen on Suvi Lindén, joka on Lappajärven Kiilusten kautta 8.-9. serkku, Lappajärven Koukkarien kautta Risikko on 9.-10. serkku.

Lähin kansanedustajasukulainen on Pirkanmaan ääniharava Marja Tiura, jonka äiti ja Stubbin isoisä ovat pikkuserkkuja.

Lähteet:
Alexander Stubbin blogi www.alexstubb.com
eri matrikkelit, mm. agronomimatrikkeli, aikalaiskirja, Kuka Kukin oli
Aulis Oja: E. N. Setälän esivanhempia (1939).
Esko Setälä: Kokemäkeläisen Juha Setälän (1776-1858) jälkeläiset v. 1971

Runebergin syntymäpäivä

(Arto Hautala) Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivä on hieman kiistanalainen. Se johtuu siitä, että viralliseen kastekirjaan (vastaa kastetodistusta) on eksynyt numero 7, ja päivän alle on kirjattu myös numero viisi. Samanlainen kaksimielinen merkintä on myös lastenkirjassa. Voidaan ihmetellä, merkittiinkö korjaukset yläpuolelle vai alapuolelle, kun kumpaakaan numeroa ei ole kuitenkaan ole sutattu. Perheen sisällä syntymäpäivää on vietetty aina viidentenä päivänä, mikä esiintyy myös rippikirjassa.



Milloin Runebergin päivää pitäisi sitten virallisesti viettää?

Pietarsaaressa tuohon aikaan kastettiin lapsi lähes poikkeuksetta seuraavana päivänä (eli vuonna 1804 kastetuista 42/49). Viidessä tapauksessa kastettiin vasta toisena päivänä syntymästä. Yksi ehti kuolla ennen kastamista ja vain yksi kastettiin neljän päivän ikäisenä. Täytyy olla siis painavat syyt, ettei lasta tuotu kirkon huomaan heti, kun siihen oli mahdollisuus. Ainoa syy, mikä saattaisi olla mahdollinen, on merilläolo. Siitä ei kuitenkaan ole Runebergin muistioissa mitään mainintaa. Joten viides päivä on hataralla pohjalla.

Runebergin päivää voimme siis viettää hyvin viidentenäkin päivänä, kuten hän itsekin teki niin. Runebergin torttua söisin kuitenkin mielummin Fredrikan syntymäpäivänä toinen syyskuuta.

Runebergin äiti oli siis Malmin huoneesta lähtöisin, ja Johan Ludvigin kasteen todistajinakin ovat useat malmilaiset. Malmien varustajasuku aikoinaan kuivui kokoon, ja perintö siirtyi Donnereille, jotka ovat ansiokkaasti törsänneet sitä kulttuuriin ja "tieteeseen", kuten tämä Runebergin haarakin.

Geeniperintönä ylivertaiset ominaisuudet - Pentti Linkola 75 v.

(Arto Hautala) Onkohan tämä oikea vitsi, vai mitäköhän tällä on tarkoitus ärsyttää? Pentti Linkolan ystävien toimittamassa 75-vuotispäiväkirjan takakannessa todellakin lukee, että Pena on "saanut geeniperintönä ylivertaiset ruumiin ja hengen ominaisuudet".

Näillä kalastajan eväillä on sitten niitetty väkeä kuin Stalin, Mao tai Nestle konsanaan. Tai ainakin ennustettu kuin Nostradamus. Kaikki on painettu kirjoihin ja lehtiin, ja media on ihastuksissaan seurannut tasavallan toisinajattelijan toimia.

Juoru ylivertaisuudesta saattaa kuljettaa meidät Helsingin yliopistoon, jossa Pentin isä oli muutaman vuoden samaan aikaan rehtorina kun hänen äitinsä isä kanslerina. Pojasta tuli sitten ylioppilas.

Sinisilmäisyyttä voi etsiä IKL:n perustaja isosedästä, Eino Suolahdesta, joka majoitti Heinrich Himmlerin tämän Suomen vierailulla vuonna 1942. Erkki Tuomiojan mukaan hän ei liiemmin surrut punaisten teloituksia. Liekö hän olisi valkoisten sukulaistenkaan terroria surrut. Siinä tässä ollaan oikeilla jäljillä, että ylivertaisia geenejä ei voi löytää vasemmistolaisista, tai jos joku vasemmistolainen nimetään "paremmaksi", hänet on sitten perusteltu ja selitelty loputtomiin. Oikeistolainen kelpaa miten vain yli-ihmiseksi - hän voi alempi tai ylempi, äärioikealta tai vain oikealta, ansioitunut tai vain rivissä mukana.

Kallonmuodon yhdenlaisuutta on etsittävä esim. Osmo Soininvaarasta, joka median ja suvunkin kannalta on lähes samantyyppistä kansan etujoukkoa. Osmolla tosin näkyy selkeästi juuret talonpoikaissäädyssä jo viidennessä polvessa (Puurunen, Väisänen) kun taas Pentillä ensimmäinen talonpoika ilmestyy vasta kuudennesta polvesta (Pieksämäen nimismies ja toimitusvouti David Davidssonin isä Taavetti Putkonen). Kosketus talonpoikaan on siis heikko, siksikös koulutettu, kaupunkilainen haluaakin muuttaa maalle. Median mielenkiinto onkin ehkä siinä, miten muutto takaisin luontoon onnistuu.

Pentin viisi polvea ovat kaikki koulutettuja. Siellä on Savon virkamiehiä ja pappeja ja Oulun kauppiaita. Aatelisaluista von Fieandt on eestiläistä ja von Essen (af Zellie) Ösel-joelta tullutta sotilassukua. Jos mennään Pentin isän ja äidin patriarkaalisiin linjoihin, Linkola-Collanien esi-isä on Mikkelin Rantakylässä tavattu lampuoti Clas Sigfridinpoika (synt. luultavasti 1620-luvulla). Hänen toisesta tunnetusta pojasta Claudius Claudii Collanuksesta tuli ensin Viipurin pappi, sitt. Pieksämäen kirkkoherra. Palander-Suolahdet (suo = lat. palus) ovat Keuruun ensimmäisen kirkkoherran Axelius Theodoricin (1630-44) jälkeläisiä.

Mistä Pentti on kotoisin, on vähän hankala laskea, sillä esi-isät muuttivat useasti työn perässä, silloin kuin lapset olivat pieniä. Mutta tässä on suuntaa-antava tulos:

• Helsinki 30 %
• Joensuu, Nurmes 16 %
• Pieksämäki, Haukivuori, Sulkava 15 %
• Oulu, Kemi 10 %
• Vaasa 10 %
• Hämeenlinna, Hattula 8 %
• Heinola, Juva, Mikkeli 7 %
• Inkeri 3 %
• Tuusula 1 %

Tämän mukaan Pentti ei ole niin savolainen (22 %), pohjalainen (20%) kuin karjalainenkaan (15 %). Ehkä helpoiten hänet voi luokitella syntymäpaikkansa mukaan toisen polven helsinkiläiseksi.

Eikä Pentti ihan yksinäinen erakkokalastaja ole, kuin on antanut ymmärtää. Hänellä on vaimo ja tämän kanssa kaksi tytärtä, jotka ovat kaikitenkin hyvin koulutettuja. Olisi kiva tietää, elääkö jälkipolvi samalla tapaa, kuin isänsä opettaa.

Lähteitä:
Bergholm
Elgenstierna
Vilkka, Leena (toim.): Pentti Linkola, ystävä ja innoittaja. Vihreä elämänsuojelun liitto, Biofilos 2007.

Suomi g0 g0

(Arto Hautala) Lehdistössä on useasti itsenäisyyspäivänä haastateltu samana päivänä, kun eduskunta hyväksyi senaatin itsenäisyysjulistuksen tiedonannon, syntynyttä Gösta Mickwitziä, että miltä tuntuu nyt? Miten meidän on mennyt? - Joo, nelkytluvulla oli vähän hankalaa, mutta kyllä se siitä. Professori Mickwitz (1917-2003) oli valtiotieteilijä, joka opetti kansantaloutta Helsingin yliopistossa. Siinä oli suomalaiselle hieno esikuva, jota pystyi ihailla ja johon pystyi kurkottaa. Kelpo Suomi-neito.

Paitsi että Göstalla ei ollut lapsia. On Suomessa vaiettu turhemmistakin asioista. Että maa on muka maho?

Katsastin Helsingissä itsenäisyyspäivänä syntyneet 15 lasta:

• Hilding Åke Alfred, Kerava, kontorsbitr Johan Alfred Sundman ja Lydia Beatria Ahlbäck 28
• Robert Wilhelm, metalarb August WIlhelm Rönnqvist ja Hilda Sofia Tujunen 21
• Rut Majlis, skomakaren Johan Jonnar Tallberg ja Ida Matilda Sundbäck 33
• Lusille Aili Sofia, Arb August Lennart Galenius och Anna Sofia Groop 38
• Gösta, lehtor dr Alexander August Emil Mickwitz ja Karin Schybergson 39
• Agnes Elina, viilaaja Aksel Bernhard Tallgren ja Linda Elina Matilainen 25
• Martti Uolevi, kauppias Ville Rainio ja Ada Aliisa Tolonen 34
• Johan Toivo, levyseppä Johan Hugo Heiskanen ja Thekla Sidoroff 22
• Elvi Mirjami, Arne Ilmari Westerberg ja Impi Elisabet Nurmi 27
• Viljo Veikko, Viipuri, työmies Felix Harold Läderberg ja Alma Aurora 27
• Nils Oskar Olof, farmaseutti Karl Viktor Unonius ja Stina Bertta Vatanen 19
• Jorma Olavi, tehtaantyöntekijä Vieno Ojanen 22
• Nils Vilhelm, und off Wilhelm Johan Neumann ja Agnes Ingeberg Wallenius 24
• Claes Håkan, herr Carl Ahlefelt ja Sigrid Andersson 32
• Ernst Erland, musiker Arns Aleksi Daviksson ja Alice Cecilia Lindroos 20

Joukossa on peräti 11 poikaa ja vain neljä tytärtä. Puolet on vielä ruotsinkielisiä, ja isien ammatit kaiketi kattavat silloiset tyypilliset toimet, koska mukana on niin sotilaita kuin taiteilijoita ja koulutettua porukkaa. Naisten keski-ikä on varsin alhainen verrattuna tyypilliseen työläislähiöön tai jopa nykyiseen lapsenpäästöikään, sillä puolet on alle 25-vuotiaita.

Toisaalta itsenäisyytemme perusta löytyy jo Porvoon valtiopäiviltä 1812, jolloin Suomelle annettiin erityisvapauksia Venäjän läntisen maakunnan hallitsemisessa. Valtiopäivien avauspäivänä 29.3.1812 syntyi Suomessa ainakin 120 lasta. Jos näistä nostaa jonkun satunnaisen henkilön esille, mitä se kertoo? Olkoon vaikkapa Kaution torppari Kustaa Juhonpoika, Tyrvännön Lahdentaan Mikkolan numerolta. Hän avioitui vasta 36-vuotiaana ja kuoltuaan nälkävuotena 1867 jätti jälkeensä neljä lasta. Vaimonsa oli Pälkäneeltä, isä Tyrvännöstä ja äiti Hauholta eli hyvin liikkuva suku. Esipolvissa ei näytä olevan talonpoikaa "parempaa".

Ehkä Kustaa Juhonpoika oli tyypillinen maalaisisäntä tuohon aikaan. Hänellä oli koko elämänsä ajan torpparisopimus, jolla hän elätti perheen. Koko historiamme ajan maalaisisäntää tai talonpoikaa on verotettu ja kontrolloitu erityisen taidokkaasti, jotta vielä jäi pikkusen mehua seuraavalle vuodelle. Talonpoika oli mahdollisesti vapaimmillaan ihan lyhyen ajan 1980-luvun alussa, jolloin maatilojen pihoille ilmestyivät monet ökyautot. EU:in liittymisen myötä maaseutua ollaan jakamassa uudelleen, ja ties kuinka vapaita kartanonomistajia (terv. Nallelle!) heistä sitten tuleekaan. Maanviljelyksen jatkoa mietittäessä kannattaa muistaa itsenäisyyden hankalat alkuvuodet. Pohjanmeri saattoi jäätyä, eikä sitä kautta saatu viljaa, ja Venäjä oli selvitystilassa. Ruotsi kärsi myös osittain kadosta. Voiko tällaista sattua enää nykyään?

Vai alkaako itsenäisyytemme vasta Tali-Ihantalasta, kuten Pentti Stranius veistää H-verkon listoilla Venäjä itsenäisen Suomen alitajuntana. Itsenäisyyttämme ei saavutettu sotimalla. Sota ja itsenäisyys on vain sen verran vahvasti propagoitu yhteen, ettemme oikeasti muista, että itsenäisyytemme tapahtui ilman minkäänlaista aseellista konfliktia.

Itsenäisyys on jotain riippumatonta ja omavaraista. Mitä Suomella on enää omaa? Digivempaimetkin välistää vielä niin, ettei niillä saa edes leivän kuvaa (tai tekstiä) näkyviin, saati sitten kertoa, miten sitä oikeasti valmistetaan. Ehkemme tarvitse sitä tietoa. Siihen saakka on niin hyvä olla viisas (Pisa-tutkimus) ja niin rikas, että Lidlin kassallakin on varaa omaan autoon.

Välipohjalaiset tulenkantajat

(Arto Hautala) Maanviljelysneuvos Viljami Kalliokoski määritteli vuonna 1931 negaation kautta Keski-Pohjanmaan: “se on se osa suuresta Pohjanmaasta, mikä ei ole Etelä-Pohjanmaata, Pohjois-Pohjanmaata, Perä-Pohjolaa tai Kainuuta.” Eli Keski-Pohjanmaahan kuuluvat kunnat Kala-, Lesti- ja Perhojoen ympäriltä ja lisäksi Ähtävänjoen alajuoksu. Jos Keski-Pohjanmaa yleensäkin määritellään, mitä se ei ole, lähtökohta on huono löytämään sille omia vahvuuksiaan ja ydinta, jolle se on voimansa perustanut.

Jo tuhatluvun alusta Keski-Pohjanmaan fyysinen alue on ollut rajojen nakertama. Alue oli kaakkoissuomalaisten erämaita, jos nimistöön on uskomista, jo 1200-luvulla, ja seuraavilla vuosisadoilla ruotsalaiset kansoittivat rantaa Vetelinjokeen saakka. Tämän nykyisen Perhojoen sanotaan olleen rajana, jossa luonto muuttuu entistä karummaksi, mitä ei tue suoranaisesti ilma- tai maatieteelliset tutkimukset, vaikka Tokoi alkaakin muistelmansa: “karua on luontonsa puolesta koko Keski-Pohjanmaa ja varsinkin Lestijoen laakso".

Pohjanmaan ehyenä osana Keski-Pohjanmaa oli vuoteen 1775 saakka, jolloin Kustaa III:n teki läänin- ja tuomiokuntajaot, joissa alue katkaistiin Lesti- ja Kalajoen välistä. Tämän jälkeen väestö on jakautunut kahtia, toinen puoli asioi Oulussa, toinen Vaasassa tai Turussa. Sama jako on mm. yliopiston osakunnissa. Puhumattakaan HisKistä jossa noudatetaan tätä mielivaltaista läänijakoa. Länsi-Suomi pitäisi katkaista jo Vaasan läänin etelärajalta, jossa on luonnollinen heimoraja, tai sitten ottaa Oulun läänikin siihen mukaan. Omituinen tilanne on myös jossain Hankasalmella, joka on selkeä välietappi Mikkelin ja Savon kulkijoille, vaikka itse pitäjä kuuluu Keski-Suomen konstruktioon.

Keski-Pohjanmaa nimenä on lanseerattu ensi kerran vasta vuonna 1881. Uudessakaarlepyyssä ilmestyi sanomalehti Mellersta Österbotten 1881-82; tosin Nyykaarpyy ei kuulu nykyiseen Keski-Pohjanmaahan. Zacharias Schalin käytti kansatieteellisessä kirjoituksessa nimitystä mellersta Österbotten 1882. Välipohjanmaa tulee puristuksesta, etelän ja pohjoisen välistä. Tosin oikeampi nimitys saattaisi olla Reuna-Pohjanmaa tai Raja-Pohjanmaa.



1800-luvun puolivälistä uudet aatteet alkoivat saavuttaa kansaa. Kun ainoa neuvoja oli ollut pappi tai lukkari, nyt koulut ja maamiesseurat sivistivät kansaa vauhdilla, ja lehdet pulppusivat uutta ajattelua. Amerikan tarinat nousivat pilviin kadottaen kosketuspinnan. Tämän myötä tuli kysyntää Keski-Pohjanmaan omalle kermalle, joka kertoo asiat "oikein". Muualla tämä trendikäs valistusnuoriso olisi noussut papiston pojista tai aatelisista, mutta kun Keski-Pohjanmaalla ei tällaista ollut, se syntyi puhtaasti talonpoikaiston parista. Frans Hanhisalo (1893 Lohtajalla - 1935), Rikhard Huntus (1891 Kaustisella -1918), Josua Ruotsala (1893 Lohtajalla -1967), Alfred Salmela (1897 Vetelissä - 1979), Heikki Tunkkari (1887 Vetelissä -1948), Viljami Kalliokoski (1894-1978) ja Sanfred Mäkelä (1888 Vetelissä - 1950). Näitä Ruotsala nimittää keskipohjalaisiksi tulenkantajiksi.

Huvittavinta tulenkantajien juurissa on se, että kaikkien juuret ovat lähes sataprosenttisesti Vaasan läänin puolelta, ja kaikki ovat puhtaita paikallisia talonpoikia. Joskin Viljami Kalliokoskella on kauneusvirhe viidennessä polvessa, sillä yksi hänen esi-isänsä on syntynyt Evijärvellä. Josua Ruotsalan äidin puoleisessa suvussa saattaa olla myös ripaus verta Oulun läänin puolelta. Kun vertaa sukujuuria muutamaan uudempaan keskipohjalaiseen toimijaan, huomaa eron. Presidentti Kyösti Kallion ja senaattori Oskari Tokoin juuret pysyivät vaivatta Keski-Pohjanmaalla, mutta seuraavaa sukupolvea edustava akateemikko Kustaa Vilkuna on puoliksi muualta, sillä äitinsä on syntynyt Hailuodossa. Pohjois-Pohjanmaalle uppoaa myös Vilkunan kaksi isän esi-isää viidennestä polvesta. Yliasiamies Esko Aholla on Kalliokosken tavoin pieni kauneusvirhe viidennessä polvessa, josta lähtee Evijärvelle suuntautunut Sursillin Forslin-polku. Paavo Lipposen äidin isä oli keskipohjalaisen nimismiehen poika, jonka isähaara on Sursillin pappissukuja mutta äitihaara kietoutuu pitkälti paikallisiin sukuihin. Nokian johtaja Olli-Pekka Kallasvuon isä on myös pesunkestävä keskipohjalainen, vaikka neljännessä polvessa yksi linja erkanee Pyhäjoelle. Tosin tästä linjasta löytyykin sitten yhtymät useisiin aatelissukuihin, mm. de la Gardie, Brahe, Sparre af Rosvik ja Vasa.

Keskipohjalaiset tulenkantajat aloittivat itsensä ja toisten sivistämisen jo varhain; Salmela oli jo 13-vuotiaana Kokkola-lehden avustajana. Frans Hanhisalo oli 14-vuotiaasta ja Viljami Kalliokoski 16-vuotiaasta lähtien sivistämässä kansaa puhujamatkoillaan. Maakunta ei olisi pysynyt koossa ilman omaa lehteä, ja tämän alkiolaisen Keskipohjanmaan perustivat Hanhisalo, Ruotsala ja Kalliokoski, ja koska vain Hanhisalo oli silloin täysi-ikäinen, hänestä tehtiin päätoimittaja. Jos Huntuksen kaatumista ja Salmelan varhaista siirtymistä kouluhallintoon ei oteta huomioon, tulimiehet sytyttivät innollaan lähes kaikki liitot ja yhdistykset, täyttivät omat lehdet kirjoituksillaan, ja ehtivät edustaa kansaakin pitkät ajat eduskunnassa.

Miehet hyväksyttiin hyvin lobbareiksi - aika vaati heidän tuloa. Heitä käytiin kuuntelemassa, heidän kirjoituksia luettiin ja heitä tuettiin. Tai ainakin oltiin hyvin suopeita, sillä lobbauspuheen jälkeen oli tunti tanssia.

Lähteitä:
Josua Ruotsalan, Oskari Tokoin, Viljami Kalliokosken muistelmat
Keskipohjalaisia elämäkertoja
Virrankoski: Pohjanlahden ja Suomenselän kansaa
Keskipohjalaisten tulenkantajien esipolvitaulut (väh. 5 polvea)