Alexander Stubbin juurista voi puhua

(Arto Hautala) Alexander Stubb ratsastaa kuin Mannerheim konsanaan - ryhdikkäästi kureliivit ojossa pääkatua pitkin pelastamaan Suomea. Mannerheimia ennen Suomessa oli ollut pari talonpoikaissukuista presidenttiä, ja silloin kriisitilanteessa tarvittiin henkilö, jolla oli tausta kunnossa. Mannerheimia voidaan kutsua oikeaksi aateliseksi, joka myös omisti jotain, kun kolmella ensimmäisellä presidentillä "aatelislinjat" syntyivät heppoisilla teoilla, sotkettiin ajattelemattomasti avioliitoilla jopa pappissäädyn kanssa ja muutoinkaan heillä ei ollut edes kunnon kartanoja.

No, joo. Ei tehdä Alexander Stubbista vielä uutta presidenttiä, kun hän ei ole toiminut kotimaan parlamentissa vielä päivääkään. Vasta huomenna hänet nimitetään ulkoministeriksi.

Mutta Stubbin sukutaustassa on jotain muutakin kuin lokalahtelaisen talonpojan juurissa. Balttilaista aatelista, ruotsinkielistä talonpoikaa Ähtävältä, suomenkielistä Kokemäeltä ja Iisalmesta, tilanomistajia ja rautatieläisiä Karjalasta. Äidin isä on patologian professori ja isoisä odontologian tohtori. Sitten puussa killuu teollisuuskoulun rehtoria, apteekkaria ja useita agronomeja.



Oheisesta kartasta näkee, että sukujuuret ulottuvat laajasti läpi Suomen ihan syvälle Inkerinmaalle (Pihkova) saakka.

Baltiaan ja Venäjälle näyttävät menevän monet linjat: von Ketzler, von Hübner, Buttenhoff, Breitenstein ja Grubbe. Muista nimistä voisi mainita Setälät ja Snellmanit: E. N. Setälä oli äiii:n veli ja J. V. Snellmanin saa nipin napin niputettua sukulaiseksi, kuten myös presidentti K. J. Ståhlbergin, jonka isoäiti oli Snellmaneja. Mannerheimin kanssa Stubb on 5.-9. serkkuja von Knorringien kautta. Polvea kauempaa tulee Risto Ryti, joka on Kokemäen Nikkilän kautta Stubbin isoisän 6. serkku. Linus Torvaldsin kanssa 7. serkku Juvan Fabritiusten kautta.

Entä sitten Vanhasen II hallitus? Lähimpiä sukulaisia on Anne Holmlund Ähtävän Stubbien kautta 10. polvessa. Sursillien kautta Mauri Pekkarinen, Paula Risikko ja Mari Kiviniemi yhtyvät Stubbiin muutamaa polvea kauempaa. Lähin sukulainen on Suvi Lindén, joka on Lappajärven Kiilusten kautta 8.-9. serkku, Lappajärven Koukkarien kautta Risikko on 9.-10. serkku.

Lähin kansanedustajasukulainen on Pirkanmaan ääniharava Marja Tiura, jonka äiti ja Stubbin isoisä ovat pikkuserkkuja.

Lähteet:
Alexander Stubbin blogi www.alexstubb.com
eri matrikkelit, mm. agronomimatrikkeli, aikalaiskirja, Kuka Kukin oli
Aulis Oja: E. N. Setälän esivanhempia (1939).
Esko Setälä: Kokemäkeläisen Juha Setälän (1776-1858) jälkeläiset v. 1971

Runebergin syntymäpäivä

(Arto Hautala) Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivä on hieman kiistanalainen. Se johtuu siitä, että viralliseen kastekirjaan (vastaa kastetodistusta) on eksynyt numero 7, ja päivän alle on kirjattu myös numero viisi. Samanlainen kaksimielinen merkintä on myös lastenkirjassa. Voidaan ihmetellä, merkittiinkö korjaukset yläpuolelle vai alapuolelle, kun kumpaakaan numeroa ei ole kuitenkaan ole sutattu. Perheen sisällä syntymäpäivää on vietetty aina viidentenä päivänä, mikä esiintyy myös rippikirjassa.



Milloin Runebergin päivää pitäisi sitten virallisesti viettää?

Pietarsaaressa tuohon aikaan kastettiin lapsi lähes poikkeuksetta seuraavana päivänä (eli vuonna 1804 kastetuista 42/49). Viidessä tapauksessa kastettiin vasta toisena päivänä syntymästä. Yksi ehti kuolla ennen kastamista ja vain yksi kastettiin neljän päivän ikäisenä. Täytyy olla siis painavat syyt, ettei lasta tuotu kirkon huomaan heti, kun siihen oli mahdollisuus. Ainoa syy, mikä saattaisi olla mahdollinen, on merilläolo. Siitä ei kuitenkaan ole Runebergin muistioissa mitään mainintaa. Joten viides päivä on hataralla pohjalla.

Runebergin päivää voimme siis viettää hyvin viidentenäkin päivänä, kuten hän itsekin teki niin. Runebergin torttua söisin kuitenkin mielummin Fredrikan syntymäpäivänä toinen syyskuuta.

Runebergin äiti oli siis Malmin huoneesta lähtöisin, ja Johan Ludvigin kasteen todistajinakin ovat useat malmilaiset. Malmien varustajasuku aikoinaan kuivui kokoon, ja perintö siirtyi Donnereille, jotka ovat ansiokkaasti törsänneet sitä kulttuuriin ja "tieteeseen", kuten tämä Runebergin haarakin.

Geeniperintönä ylivertaiset ominaisuudet - Pentti Linkola 75 v.

(Arto Hautala) Onkohan tämä oikea vitsi, vai mitäköhän tällä on tarkoitus ärsyttää? Pentti Linkolan ystävien toimittamassa 75-vuotispäiväkirjan takakannessa todellakin lukee, että Pena on "saanut geeniperintönä ylivertaiset ruumiin ja hengen ominaisuudet".

Näillä kalastajan eväillä on sitten niitetty väkeä kuin Stalin, Mao tai Nestle konsanaan. Tai ainakin ennustettu kuin Nostradamus. Kaikki on painettu kirjoihin ja lehtiin, ja media on ihastuksissaan seurannut tasavallan toisinajattelijan toimia.

Juoru ylivertaisuudesta saattaa kuljettaa meidät Helsingin yliopistoon, jossa Pentin isä oli muutaman vuoden samaan aikaan rehtorina kun hänen äitinsä isä kanslerina. Pojasta tuli sitten ylioppilas.

Sinisilmäisyyttä voi etsiä IKL:n perustaja isosedästä, Eino Suolahdesta, joka majoitti Heinrich Himmlerin tämän Suomen vierailulla vuonna 1942. Erkki Tuomiojan mukaan hän ei liiemmin surrut punaisten teloituksia. Liekö hän olisi valkoisten sukulaistenkaan terroria surrut. Siinä tässä ollaan oikeilla jäljillä, että ylivertaisia geenejä ei voi löytää vasemmistolaisista, tai jos joku vasemmistolainen nimetään "paremmaksi", hänet on sitten perusteltu ja selitelty loputtomiin. Oikeistolainen kelpaa miten vain yli-ihmiseksi - hän voi alempi tai ylempi, äärioikealta tai vain oikealta, ansioitunut tai vain rivissä mukana.

Kallonmuodon yhdenlaisuutta on etsittävä esim. Osmo Soininvaarasta, joka median ja suvunkin kannalta on lähes samantyyppistä kansan etujoukkoa. Osmolla tosin näkyy selkeästi juuret talonpoikaissäädyssä jo viidennessä polvessa (Puurunen, Väisänen) kun taas Pentillä ensimmäinen talonpoika ilmestyy vasta kuudennesta polvesta (Pieksämäen nimismies ja toimitusvouti David Davidssonin isä Taavetti Putkonen). Kosketus talonpoikaan on siis heikko, siksikös koulutettu, kaupunkilainen haluaakin muuttaa maalle. Median mielenkiinto onkin ehkä siinä, miten muutto takaisin luontoon onnistuu.

Pentin viisi polvea ovat kaikki koulutettuja. Siellä on Savon virkamiehiä ja pappeja ja Oulun kauppiaita. Aatelisaluista von Fieandt on eestiläistä ja von Essen (af Zellie) Ösel-joelta tullutta sotilassukua. Jos mennään Pentin isän ja äidin patriarkaalisiin linjoihin, Linkola-Collanien esi-isä on Mikkelin Rantakylässä tavattu lampuoti Clas Sigfridinpoika (synt. luultavasti 1620-luvulla). Hänen toisesta tunnetusta pojasta Claudius Claudii Collanuksesta tuli ensin Viipurin pappi, sitt. Pieksämäen kirkkoherra. Palander-Suolahdet (suo = lat. palus) ovat Keuruun ensimmäisen kirkkoherran Axelius Theodoricin (1630-44) jälkeläisiä.

Mistä Pentti on kotoisin, on vähän hankala laskea, sillä esi-isät muuttivat useasti työn perässä, silloin kuin lapset olivat pieniä. Mutta tässä on suuntaa-antava tulos:

• Helsinki 30 %
• Joensuu, Nurmes 16 %
• Pieksämäki, Haukivuori, Sulkava 15 %
• Oulu, Kemi 10 %
• Vaasa 10 %
• Hämeenlinna, Hattula 8 %
• Heinola, Juva, Mikkeli 7 %
• Inkeri 3 %
• Tuusula 1 %

Tämän mukaan Pentti ei ole niin savolainen (22 %), pohjalainen (20%) kuin karjalainenkaan (15 %). Ehkä helpoiten hänet voi luokitella syntymäpaikkansa mukaan toisen polven helsinkiläiseksi.

Eikä Pentti ihan yksinäinen erakkokalastaja ole, kuin on antanut ymmärtää. Hänellä on vaimo ja tämän kanssa kaksi tytärtä, jotka ovat kaikitenkin hyvin koulutettuja. Olisi kiva tietää, elääkö jälkipolvi samalla tapaa, kuin isänsä opettaa.

Lähteitä:
Bergholm
Elgenstierna
Vilkka, Leena (toim.): Pentti Linkola, ystävä ja innoittaja. Vihreä elämänsuojelun liitto, Biofilos 2007.

Suomi g0 g0

(Arto Hautala) Lehdistössä on useasti itsenäisyyspäivänä haastateltu samana päivänä, kun eduskunta hyväksyi senaatin itsenäisyysjulistuksen tiedonannon, syntynyttä Gösta Mickwitziä, että miltä tuntuu nyt? Miten meidän on mennyt? - Joo, nelkytluvulla oli vähän hankalaa, mutta kyllä se siitä. Professori Mickwitz (1917-2003) oli valtiotieteilijä, joka opetti kansantaloutta Helsingin yliopistossa. Siinä oli suomalaiselle hieno esikuva, jota pystyi ihailla ja johon pystyi kurkottaa. Kelpo Suomi-neito.

Paitsi että Göstalla ei ollut lapsia. On Suomessa vaiettu turhemmistakin asioista. Että maa on muka maho?

Katsastin Helsingissä itsenäisyyspäivänä syntyneet 15 lasta:

• Hilding Åke Alfred, Kerava, kontorsbitr Johan Alfred Sundman ja Lydia Beatria Ahlbäck 28
• Robert Wilhelm, metalarb August WIlhelm Rönnqvist ja Hilda Sofia Tujunen 21
• Rut Majlis, skomakaren Johan Jonnar Tallberg ja Ida Matilda Sundbäck 33
• Lusille Aili Sofia, Arb August Lennart Galenius och Anna Sofia Groop 38
• Gösta, lehtor dr Alexander August Emil Mickwitz ja Karin Schybergson 39
• Agnes Elina, viilaaja Aksel Bernhard Tallgren ja Linda Elina Matilainen 25
• Martti Uolevi, kauppias Ville Rainio ja Ada Aliisa Tolonen 34
• Johan Toivo, levyseppä Johan Hugo Heiskanen ja Thekla Sidoroff 22
• Elvi Mirjami, Arne Ilmari Westerberg ja Impi Elisabet Nurmi 27
• Viljo Veikko, Viipuri, työmies Felix Harold Läderberg ja Alma Aurora 27
• Nils Oskar Olof, farmaseutti Karl Viktor Unonius ja Stina Bertta Vatanen 19
• Jorma Olavi, tehtaantyöntekijä Vieno Ojanen 22
• Nils Vilhelm, und off Wilhelm Johan Neumann ja Agnes Ingeberg Wallenius 24
• Claes Håkan, herr Carl Ahlefelt ja Sigrid Andersson 32
• Ernst Erland, musiker Arns Aleksi Daviksson ja Alice Cecilia Lindroos 20

Joukossa on peräti 11 poikaa ja vain neljä tytärtä. Puolet on vielä ruotsinkielisiä, ja isien ammatit kaiketi kattavat silloiset tyypilliset toimet, koska mukana on niin sotilaita kuin taiteilijoita ja koulutettua porukkaa. Naisten keski-ikä on varsin alhainen verrattuna tyypilliseen työläislähiöön tai jopa nykyiseen lapsenpäästöikään, sillä puolet on alle 25-vuotiaita.

Toisaalta itsenäisyytemme perusta löytyy jo Porvoon valtiopäiviltä 1812, jolloin Suomelle annettiin erityisvapauksia Venäjän läntisen maakunnan hallitsemisessa. Valtiopäivien avauspäivänä 29.3.1812 syntyi Suomessa ainakin 120 lasta. Jos näistä nostaa jonkun satunnaisen henkilön esille, mitä se kertoo? Olkoon vaikkapa Kaution torppari Kustaa Juhonpoika, Tyrvännön Lahdentaan Mikkolan numerolta. Hän avioitui vasta 36-vuotiaana ja kuoltuaan nälkävuotena 1867 jätti jälkeensä neljä lasta. Vaimonsa oli Pälkäneeltä, isä Tyrvännöstä ja äiti Hauholta eli hyvin liikkuva suku. Esipolvissa ei näytä olevan talonpoikaa "parempaa".

Ehkä Kustaa Juhonpoika oli tyypillinen maalaisisäntä tuohon aikaan. Hänellä oli koko elämänsä ajan torpparisopimus, jolla hän elätti perheen. Koko historiamme ajan maalaisisäntää tai talonpoikaa on verotettu ja kontrolloitu erityisen taidokkaasti, jotta vielä jäi pikkusen mehua seuraavalle vuodelle. Talonpoika oli mahdollisesti vapaimmillaan ihan lyhyen ajan 1980-luvun alussa, jolloin maatilojen pihoille ilmestyivät monet ökyautot. EU:in liittymisen myötä maaseutua ollaan jakamassa uudelleen, ja ties kuinka vapaita kartanonomistajia (terv. Nallelle!) heistä sitten tuleekaan. Maanviljelyksen jatkoa mietittäessä kannattaa muistaa itsenäisyyden hankalat alkuvuodet. Pohjanmeri saattoi jäätyä, eikä sitä kautta saatu viljaa, ja Venäjä oli selvitystilassa. Ruotsi kärsi myös osittain kadosta. Voiko tällaista sattua enää nykyään?

Vai alkaako itsenäisyytemme vasta Tali-Ihantalasta, kuten Pentti Stranius veistää H-verkon listoilla Venäjä itsenäisen Suomen alitajuntana. Itsenäisyyttämme ei saavutettu sotimalla. Sota ja itsenäisyys on vain sen verran vahvasti propagoitu yhteen, ettemme oikeasti muista, että itsenäisyytemme tapahtui ilman minkäänlaista aseellista konfliktia.

Itsenäisyys on jotain riippumatonta ja omavaraista. Mitä Suomella on enää omaa? Digivempaimetkin välistää vielä niin, ettei niillä saa edes leivän kuvaa (tai tekstiä) näkyviin, saati sitten kertoa, miten sitä oikeasti valmistetaan. Ehkemme tarvitse sitä tietoa. Siihen saakka on niin hyvä olla viisas (Pisa-tutkimus) ja niin rikas, että Lidlin kassallakin on varaa omaan autoon.

Välipohjalaiset tulenkantajat

(Arto Hautala) Maanviljelysneuvos Viljami Kalliokoski määritteli vuonna 1931 negaation kautta Keski-Pohjanmaan: “se on se osa suuresta Pohjanmaasta, mikä ei ole Etelä-Pohjanmaata, Pohjois-Pohjanmaata, Perä-Pohjolaa tai Kainuuta.” Eli Keski-Pohjanmaahan kuuluvat kunnat Kala-, Lesti- ja Perhojoen ympäriltä ja lisäksi Ähtävänjoen alajuoksu. Jos Keski-Pohjanmaa yleensäkin määritellään, mitä se ei ole, lähtökohta on huono löytämään sille omia vahvuuksiaan ja ydinta, jolle se on voimansa perustanut.

Jo tuhatluvun alusta Keski-Pohjanmaan fyysinen alue on ollut rajojen nakertama. Alue oli kaakkoissuomalaisten erämaita, jos nimistöön on uskomista, jo 1200-luvulla, ja seuraavilla vuosisadoilla ruotsalaiset kansoittivat rantaa Vetelinjokeen saakka. Tämän nykyisen Perhojoen sanotaan olleen rajana, jossa luonto muuttuu entistä karummaksi, mitä ei tue suoranaisesti ilma- tai maatieteelliset tutkimukset, vaikka Tokoi alkaakin muistelmansa: “karua on luontonsa puolesta koko Keski-Pohjanmaa ja varsinkin Lestijoen laakso".

Pohjanmaan ehyenä osana Keski-Pohjanmaa oli vuoteen 1775 saakka, jolloin Kustaa III:n teki läänin- ja tuomiokuntajaot, joissa alue katkaistiin Lesti- ja Kalajoen välistä. Tämän jälkeen väestö on jakautunut kahtia, toinen puoli asioi Oulussa, toinen Vaasassa tai Turussa. Sama jako on mm. yliopiston osakunnissa. Puhumattakaan HisKistä jossa noudatetaan tätä mielivaltaista läänijakoa. Länsi-Suomi pitäisi katkaista jo Vaasan läänin etelärajalta, jossa on luonnollinen heimoraja, tai sitten ottaa Oulun läänikin siihen mukaan. Omituinen tilanne on myös jossain Hankasalmella, joka on selkeä välietappi Mikkelin ja Savon kulkijoille, vaikka itse pitäjä kuuluu Keski-Suomen konstruktioon.

Keski-Pohjanmaa nimenä on lanseerattu ensi kerran vasta vuonna 1881. Uudessakaarlepyyssä ilmestyi sanomalehti Mellersta Österbotten 1881-82; tosin Nyykaarpyy ei kuulu nykyiseen Keski-Pohjanmaahan. Zacharias Schalin käytti kansatieteellisessä kirjoituksessa nimitystä mellersta Österbotten 1882. Välipohjanmaa tulee puristuksesta, etelän ja pohjoisen välistä. Tosin oikeampi nimitys saattaisi olla Reuna-Pohjanmaa tai Raja-Pohjanmaa.



1800-luvun puolivälistä uudet aatteet alkoivat saavuttaa kansaa. Kun ainoa neuvoja oli ollut pappi tai lukkari, nyt koulut ja maamiesseurat sivistivät kansaa vauhdilla, ja lehdet pulppusivat uutta ajattelua. Amerikan tarinat nousivat pilviin kadottaen kosketuspinnan. Tämän myötä tuli kysyntää Keski-Pohjanmaan omalle kermalle, joka kertoo asiat "oikein". Muualla tämä trendikäs valistusnuoriso olisi noussut papiston pojista tai aatelisista, mutta kun Keski-Pohjanmaalla ei tällaista ollut, se syntyi puhtaasti talonpoikaiston parista. Frans Hanhisalo (1893 Lohtajalla - 1935), Rikhard Huntus (1891 Kaustisella -1918), Josua Ruotsala (1893 Lohtajalla -1967), Alfred Salmela (1897 Vetelissä - 1979), Heikki Tunkkari (1887 Vetelissä -1948), Viljami Kalliokoski (1894-1978) ja Sanfred Mäkelä (1888 Vetelissä - 1950). Näitä Ruotsala nimittää keskipohjalaisiksi tulenkantajiksi.

Huvittavinta tulenkantajien juurissa on se, että kaikkien juuret ovat lähes sataprosenttisesti Vaasan läänin puolelta, ja kaikki ovat puhtaita paikallisia talonpoikia. Joskin Viljami Kalliokoskella on kauneusvirhe viidennessä polvessa, sillä yksi hänen esi-isänsä on syntynyt Evijärvellä. Josua Ruotsalan äidin puoleisessa suvussa saattaa olla myös ripaus verta Oulun läänin puolelta. Kun vertaa sukujuuria muutamaan uudempaan keskipohjalaiseen toimijaan, huomaa eron. Presidentti Kyösti Kallion ja senaattori Oskari Tokoin juuret pysyivät vaivatta Keski-Pohjanmaalla, mutta seuraavaa sukupolvea edustava akateemikko Kustaa Vilkuna on puoliksi muualta, sillä äitinsä on syntynyt Hailuodossa. Pohjois-Pohjanmaalle uppoaa myös Vilkunan kaksi isän esi-isää viidennestä polvesta. Yliasiamies Esko Aholla on Kalliokosken tavoin pieni kauneusvirhe viidennessä polvessa, josta lähtee Evijärvelle suuntautunut Sursillin Forslin-polku. Paavo Lipposen äidin isä oli keskipohjalaisen nimismiehen poika, jonka isähaara on Sursillin pappissukuja mutta äitihaara kietoutuu pitkälti paikallisiin sukuihin. Nokian johtaja Olli-Pekka Kallasvuon isä on myös pesunkestävä keskipohjalainen, vaikka neljännessä polvessa yksi linja erkanee Pyhäjoelle. Tosin tästä linjasta löytyykin sitten yhtymät useisiin aatelissukuihin, mm. de la Gardie, Brahe, Sparre af Rosvik ja Vasa.

Keskipohjalaiset tulenkantajat aloittivat itsensä ja toisten sivistämisen jo varhain; Salmela oli jo 13-vuotiaana Kokkola-lehden avustajana. Frans Hanhisalo oli 14-vuotiaasta ja Viljami Kalliokoski 16-vuotiaasta lähtien sivistämässä kansaa puhujamatkoillaan. Maakunta ei olisi pysynyt koossa ilman omaa lehteä, ja tämän alkiolaisen Keskipohjanmaan perustivat Hanhisalo, Ruotsala ja Kalliokoski, ja koska vain Hanhisalo oli silloin täysi-ikäinen, hänestä tehtiin päätoimittaja. Jos Huntuksen kaatumista ja Salmelan varhaista siirtymistä kouluhallintoon ei oteta huomioon, tulimiehet sytyttivät innollaan lähes kaikki liitot ja yhdistykset, täyttivät omat lehdet kirjoituksillaan, ja ehtivät edustaa kansaakin pitkät ajat eduskunnassa.

Miehet hyväksyttiin hyvin lobbareiksi - aika vaati heidän tuloa. Heitä käytiin kuuntelemassa, heidän kirjoituksia luettiin ja heitä tuettiin. Tai ainakin oltiin hyvin suopeita, sillä lobbauspuheen jälkeen oli tunti tanssia.

Lähteitä:
Josua Ruotsalan, Oskari Tokoin, Viljami Kalliokosken muistelmat
Keskipohjalaisia elämäkertoja
Virrankoski: Pohjanlahden ja Suomenselän kansaa
Keskipohjalaisten tulenkantajien esipolvitaulut (väh. 5 polvea)

Millä hormoneilla Pitkämäki heittääkään?

(Arto Hautala) Tero Pitkämäki on mielletty pohjalaiseksi keihäänheittäjäksi, mutta sitä on ihmetelty, miksi mies on käytökseltään niin hillitty. Siihen tuli ratkaisu Osakan kisojen alla, kun saatiin lehdistä lukea, että Teron vanhemmat seurasivat kisoja Ikaalisen "mummolassa". Juurissa virtaakin hämäläisverta - mutta kuinka paljon? Sukumittauksissa hormoonit kääntyivät Pirkanmaan hyväksi prosenttiluvuin 56-44.

• Ikaalinen 29
• Ilmajoki 20
• Parkano 15
• Jalasjärvi 11
• Hämeenkyrö 10
  
• Peräseinäjoki 8
  
• Alavus 5
• Virrat, Ylöjärvi 1

Pitkämäen suku muutti Peräseinäjoen Luomankylän Pitkämäeltä vuonna 1884 Parkanon Raivalaan. Parkanossa poika Juho avioitui sisarpuolensa kanssa, tai oikeastaan Rosa Maria Takala ei ollut mitään sukua, sillä Rosan äiti Staava ja Juhon isä olivat leskeksi tultuaan päättäneet pistää kamppeensa yhteen ja lopulta lapsetkin innostuivat toisistaan aivan kuin Artturi Järviluoman Pohjalaisissa Antti ihastuu sisarpuoleensa. Järviluoma syntyi 1879 Alavudella, josta Staava oli lähtenyt pari vuotta aiemmin Peräseinäjoelle. Mistäköhän se Järviluoma sen aiheen keksikään. Rosan ja Juhon poika Paavo on Teron isoisä.

Peräseinäjoen Pitkämäelle suku tuli Alavuden Koivulasta ja kauimmaisena isähaarassa löytyy Alavuden Ilkan vävyksi tullut lapualainen Matti Jaakonpoika Vihoinen, joka oli Ilkan isäntänä 1619-46.

Teron sukuperintöä ei ole montaa jakamassa, sillä sekä Teron isä että äiti olivat vähälapsisista perheistä. Kuitenkin taustalla on tyypillisiä pohjalaisia sukuja kuten Köykät, Härköset, Kaatialat, Porkkuset ja Hynnilät. Ikaalisissa on enemmän itsellistä ja torpparia, mutta kyllä heidänkin suvut löytävät kantataloihin varsin nopeasti. Ala-Kesti (rustholli), Pantti, Isotalo, Läykki, Hannu vain osa mainitakseni. Sotilaita taitaa olla vain kaksi Ikaalisissa Juho Eek (Vähäröyhiö) ja Yrjö Röding (Höytölä).

Suvussa ei ole Sursillejä kuten Teemu Wirkkalalla tai Jarkko Koski-Vähälällä, mutta sen korvaa monet muut asiakirjoissa monesti esiintyneet tärkimöt. Esim. kenttävääpeli Simon Linman (1691-1775), jonka vävy Mikko Otting tuli Alavuden ruotuihin sotimaan. Hämeenkyrön Kyröspohjassa vaikutti siltavouti Heikki Dimberg (1721-85), jonka tytär Viirasi Ikaalisiin talonemännäksi. Holfastit voudit tulevat Porkkusten kautta, kuten Kauhajoen kappalainen Simon Albilacovius.

Pitkämäen sukua on vähemmän selvitetty aikaisemmin. Peräseinäjoen kappalainen tutki aikoinaan Kaisa Juhantytär Yli-Koiviston aviotonta poikaa Heikkiä (synt. 3.6.1826) ja totesi hänet Aatamin pojaksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut Risto. Hän ehkä ajatteli, että kristittyjä emme kaikki välttämättä ole mutta Aatamin ja Eevan aina.

Tero Pitkämäen veressä virtaavat siis pirkkalaiset hormonit pinnassa ja sisällä myrskyävät pohjalaiset.

Taidetta ilman vaatteita

(Arto Hautala) Taidemaailman itseoppinut ITE-taiteilija Ilkka-Juhani Takalo-Eskola täytti eilen 70 vuotta. Hän syntyi Kemissä toisena lapsena; vanhin oli tosin kuollut edellisvuonna kolmen päivän ikäisenä. Ilkka-Juhanin jälkeen tuli vielä kaksi lasta. Sodan jälkeen perhe muutti Lohjalle, jolla seudulla Takalo-Eskola taitaa asua nykyäänkin. Isänsä Aaro oli kansakoulunopettaja ja äitinsä Aune o.s. Mattila sairaanhoitaja, perikeskiluokkainen perhe siis. Siitä oli hyvä Ilkka-Juhaninkin sitten ponnistaa. Koulutus jäi tosin HuK:iin, mikä on sittemmin korvautunut taiteen opettamisella Taideakatemiassa sekä mm. näyttämötaidetoimikunnan puheenjohtajuudella 2003-06. Ilkka-Juhanin lapset ovat sitten palanneet ruotuun ja lienevät opettajia.

Ilkka-Juhanin perusominaisuus performanssitaiteessaan on alastomuus. Vaatteitta oleminen saa katsojan hätkähtämään, ja varsinkin 70-luvulla - jolloin luonnollisestikaan erilaista taidetta ei niin hyvin ymmärretty - se aiheutti aikamoista porua. Takalo-Eskolalla on kaksi teosta ylitse muiden, nimittäin Elonkorjaajat-ryhmän suossa piehtarointi ja "pingviiniasuisten" performanssi, jossa taiteilijoiden ihoon on maalattu frakkipuvun takki. Suossa pyörimisestä on myöhemmin Suomussalmi-ryhmä tehnyt oman versionsa.

Itse Takalo-Eskolan perinteisille tauluille aika ei ole vielä kypsä - ne ovat enimmäkseen rempseästi maalattuja, ja niissä on sekaisin esittäviä ja abstrakteja elementtejä. Sitä vastoin performanssit on otettu hyvin vastaan varsinkin Japanissa. Kuvataiteilijamatrikkelissa mainittiin, että Takalo-Eskola on väsännyt myös levynkansia. Tarkoittaakohan se niitä satoja pahvinpalasia, joita hän maalasi urakalla?

Mistä siis vaikutteet tulevat? Ilkka-Juhanin asunnon lähellä on suojärvi, jossa useimmat performanssit ovat kuvattu. Mutta suo on myös Pohjois-Pohjanmaan perusmateriaalia, josta hänen sukunsakin on lähtöisin:

• Haapajärvi n. 37 %
• Oulainen 35 %
• Kemi 20 %
• Lohtaja 5 %
• Nivala, Haapavesi 1 %

Takalo-Eskola on lohkaistu Miekkosen numerolta, jolla suku on asunut ainakin 1700-luvun alusta saakka. Suku menee myös lukkari Juho Sallméniin, joka tuli Lohtajalta vuonna 1840 Oulaisiin. Lukkarin pojasta tulee suntio ja tämän pojasta kihlakunnan lautamies ja aktiivinen maanviljelijä, joka ostaa osuuden Takalo-Eskolasta. Tässä ei siis tarvinnut mennä naapuria kauemmas kalaan, kun naapurukset Aaro Takalo-Eskola ja Johanna Sallmén avioituvat 1898 ja saavat yhdeksän vuotta myöhemmin pojan Aaron, joka on Ilkka-Juhanin isä.

Esi-isistä löytyy kymmenisen sotilasta. Lohtajalta, Kälviältä ja Toholammilta ovat korpraali Henrik Kristopher* Asu, sotamies uudistalollinen Joonas Ask, sotamiehet Matti Sammelin, Hans Hjorth, Yrjö Hammarberg ja karoliini Jaakko Bremer. Haapajärveltä korpraali Jakob Starck ja sotilas Hemminki Sandmark ja Oulaisista varakorpraali Maunu Höjer. Sotilaiden määrä on tyypillinen yhden henkilön esi-isiksi.

Muut esi-isät ovat tavallista talollista ja uudisasukasta. Pieni osa juurista tulee Kruunupyyn ruotsinkieliseltä seudulta, muutoin suku on puhdasta keski- ja pohjoispohjalaista. Ilkka-Juhani Takalo-Eskolalla ei näytä olevan taustassaan pappeja tai aatelisia, jollei joku noista sotilaista ole pudonnut niistä porukoista.

Lähteitä: Yrjö Leipälä: Korpraali Starckin suku (1981).