Presidenttiainesta

(Arto Hautala) Näen tämän aikakauden degeneroituneimmat kauppaavan itseään toreilla. Ei se määrä, vaan näkyvyys. Jos joku lehti antaisi mulle sentin lisää, tai edes ottaisi esille merkkejäni, nahkurin orsi, jalasmökki, tsunami.

1.
Parhaimmat sukutaustat vievät Arhinmäki, Biaudet ja Haavisto. Tosin koomisesti kukaan heistä ei ole saanut akateemista loppututkintoa aikaiseksi. Muut ehdokkaat ovat maalta "kaupunkiin" lähteneitä tavallisia nousukkaita.

Entisistä presidenteistä Kallio opiskeli vähän lyseossa ja Mannerheim luki ylioppillaaksi ennen sotilasuraansa. Halonen on oikeustieteen kandidaatti ja Ahtisaari kansakoulunopettaja mutta kaikki muut seitsemän ovat tohtoreita.

Lähetetäänkö meille "älymystön" degeneroituneita lapsia ja nousukkaita maalaisia ehdokkaiksi - missä ovat presidentin arvolle sopivat ehdokkaat. Missä on aatelinen veri?

Onko presidentti-instituutio romahtamassa? Enää ei Korpiloukon Topi osta uutta vaatekangasta Riikalleen vaaleja varten, vaan äänestys hoidetaan tuulipuvussa arkisten maksalaatikko-ostosten lomassa kauppakeskuksessa.

Presidenttikilpailu alkaa muistuttaa jo iDolsin kaltaisia tositeeveekilpailuja, joissa katharsista synnytetään perisynneistä. Ensimmäisellä kierroksella pudotetaan kuusi kilpailijaa ja toisella yksi. Miltä nyt tuntuu?

Jossain Intiassa tai Etelä-Afrikassa vain hyvin koulutetut lähtevät mukaan tv-kisoihin, Suomessa peruskoulun keskeyttänytkin sopii ohjelman raameihin - presidenttipeleihin riittää ylioppilas.

2.
Koulutettuja sukuja on Biaudetin lisäksi Arhinmäen Castrénit ja Lipposella Ingman-Lagukset. Haaviston Stigeliukset ja Lineliukset ovat alkuaan pitäneet Pusulan kappalaisen virkaa perintönä kunnes siirtyivät Kaukelan Kauhalan ratsutilan isänniksi. Useimmat aikaisemmat presidentit ovat olleet sursillejä, niin myös puolet ehdokkaista: Arhinmäki, Haavisto, Lipponen ja Väyrynen.

Väyrynen ja Niinistö ovat näiden vaalien maalaisehdokkaita, Niinistö on vain syntymäsielultaan pikkukaupunkilainen (Salo) ja Väyrysellä kummittelee 1 % Kemiä. Biaudet, Haavisto ja Arhinmäki ovat lähes puoliksi helsinkiläisiä, Lipposella ja Soinilla löytyy viidesosa manselaista verta. Turkkulaisten puolella on myös Haavisto käsityöläisesi-isien kautta (vaatturi, suutari).

Ulkomaiskokemus on parhaiten naisten hanskoissa. Biaudetin suku tulee Sveitsistä Heidelbergistä ja onhan lähellä myös Tallinnassa tullut Müller. Essayahin isä on Marokosta. Entisistä presidenteistä Ståhlbergillä on saksalaista, Relanderilla hollantilaista ja ruotsalaista, Svinhufvudilla ja Mannerheimilla ruotsalaista ja Ahtisaarella norjalaista verta.

Karjala-korttia voi näyttää Biaudet ja Arhinmäki, mutta Savon edustus taitaa olla pelkästään Essayahin kontilla. Savon sukuja on ex-presidentti Relanderilla, Kekkosella ja Halosella. Jos Halonen haluaa "sukuvirkaan" jatkajan, tarjolla on lähinnä Varsinais-Suomen Niinistö ja Pohjois-Pohjanmaan Väyrynen tai Essayah. Ahtisaaren jäljillä on Arhinmäki ja Biaudet. Soinin, Haaviston ja Lipposen juuria ovat Paasikiven ja Svinhufvudin alueella. Kainuun poika K. J. Ståhlberg on lapimpi kuin Väyrynen. Kalliolla ja Lipposella on ainakin yhteisiä sukulaisia. Niinistö ja Ryti sopivat Huittiseen.

Sosiaalista omaatuntoa voi etsiä aviottomista lapsista. Näitä löytyy esim. Väyrysen juurissa, mutta jotain erikoista suojelua Postin Kreetan poika sai, sillä hänestä tuli Simon suntio. Essayahin kasvatti mummo ja Lipposen isän täti perheineen.

3.
Danny - Sauli Niinistö
Dannyn ääni on huono, eikä hän ole median kaveri vaan se shown tyttö. Puhutaan enempi organisoinnista, showsta ja teollisuudesta.

Topi Sorsakoski - Timo Soini
Kansan sieluun vetoava Sorsakoski. Topin esikuva oli Korpiloukon Topi, jonka kotiinpalua koiran kera lapset säestivät: "jytky tulee".

Kotiteollisuus - Paavo Lipponen
Metallivaikutteista heviä säästelemättä ja jyristen ylväästi. Näin se vain on. Muut selitelkööt.

Don Johnson Band - Pekka Haavisto
Kansainvälisesti paremmin menestynyt kuin Suomessa. Kantaaottava.

Tapani Kansa - Paavo Väyrynen
Tapani on hyvä-ääninen esiintyjä, joka on ottanut vähän liikaa omia oikeuksia mm. ajoradalla.

Anna Eriksson - Eva Biaudet
Suomalainen kiintotähti musiikkitaivaalla, persoonaton ettei pysty tunnistamaan yhtäkään hittiä.

Mariska - Sari Essayah
Suoriutuja, maratonin juoksija, hampaat irvessä tahtipuikkoa heilutti. Asennetta ja tiukkoja kommentteja. Tässä tulee hauti, vaikka elekieli puhuu toista.

CMX - Paavo Arhinmäki
Alkuajan CMX oli juuri samanlainen kuin Arhinmäki; yllättävä, tosiaikaisesti muovautuva ja kehittyvä persoonallisuus. Vaarana on ylimielisyyteen ja tekotaiteellisuuteen jämähtäminen.

4
Vaaleissa meillä on kolme eri vaihtoehtoa:
- Niinistö saa jo ensi kierroksella enemmistön.
- Kansa keskittää äänensä kakkoselle ja kolmoselle, niin että Niinistö putoaa toiselta kierrokselta.
- Ei mitään yllätystä, Niinistö saa molemmilla kierroksilla selkeän enemmistön äänistä.

Presidenttiehdokkaiden sukuja on tutkittu tähän mennessä: Lipponen, Niinistö, Väyrynen 100 %, sitten Soini (9/10), Arhinmäki (2/3), Haavisto (1/2), Biaudet (1/2), Essayah (1/5).

Mäkihyppääjä Matti Nykäsen juuret

Lentäjän taito oli hyppysissä pitkään. Kun elämän päämäärä, hyppy katosi - mies turhautui. Se mitä hän teki hyppäämisen ulkopuolella, ei kestä päivänvaloa. Suhteet ovat ihan sekaisin, pää sekaisin ja kaappi myös. Estraditaiteilijana Matti on ollut ihan kelpo leipäkkääjä ja yksinkertaiset lentävät lauseet ovan fifty-sixty-kiinnostavia.

Mutta elämä on laiffii. Ja ADHD-jätkästä tuli vankilakundi.

Nykäsen suku on alkuaan Sortavalan maalaiskunnan Mäkisalosta, jonne linjat kiertävät kahdesti. Itse en ole seurannut juuria pitemmälle kuin Juhana Nykäseen (n. 1677-1767), joka toimi tilalla talollisena. Sortavalasta yksi Nykäsen poika tuli aikanaan Impilahdelle ja toinen Harluun, ja näiden sukuhaarat törmäsivät 1930-luvun alussa synnyttäen Matin isän. Viime sodan jälkeen Sortavalan siirtolaisia sijoitettiin Laukaaseen (hakuehto Einar Nykänen), josta Matin isä löysi keskisuomalaisen puolison.

Matin isän äiti on Frondeliuksia, jotka olivat pitkän aikaa olleet Impilahdella talollisia. Kantaisä Sven Erici Frondelius toimi Vehkalahden pedagogina ja sitt. Käkisalmen pedagogion rehtorina. Svenissä ei nähtävästi ollut pappisainesta kuten isässään joka toimi Vadstenan kirkkoherrana, eikä oikein ehtinyt appensa paikalle Vehkalahden kirkkoherraksi, kun tämä Erik Mathiae Hermiger kuoli jo 1676. Siksi hänestä tuli opettaja.

Vadstena on muuten tuttu pyhän Birgitan jäännöksistä ja Pekka Töpöhännästä.

Karjalaiset juuret reitittyvät lähes jokaiseen Sortavalan maalaiskunnassa vaikuttaneeseen sukuun: Häyhä, Jaatinen, Jormakka, Junnikka, Koikkalainen, Kuokkanen, Lamperi, Muttilainen, Pakkanen, Parviainen, Piiparinen, Pitkänen, Pulkkanen, Pulli, Taskinen, Tuunanen, Vaittinen jne. Yksi kiinnostavimmista lienee Sulavelin suku, jonka alkuperä on karjalainen sulai-sana. 1700-luvun alussa on kaksi Sulavelin perhettä itsellisinä, joten näyttäisi siltä, että kantaisä on ollut käsityöläinen, ehkä suutari. Sulaveliä ei saa sekoittaa sulasisareen, Sulamitiin, joka taas on laulujen muslimityttö.

Keski-Suomen haaroissa valtaa näyttelee sotilassuku Kihlström. Matin äidin iiii on kersantti Gustav Kihlström, joka eleli Leppävedellä. Gustav oli everstiluutnantti Henrik Kihlströmin ja Maria Elisabet Herkepaeuksen lapsia Pärnäsaaresta ja Henrikin isä oli majuri Anders Kihlström Viipurista.

Talollisia löytyy Laukaalta (Oksanen, Kovanen, Hytönen ym.), Hankasalmesta (Hänninen, Valkonen, Laitinen, Laulainen), Kangasniemeltä (Penttinen, Ikonen, Oranen), Konnevedeltä (Pietiläinen), Sumiaisista (Savolainen) ja Rautalammilta (Liimatainen, Pakarinen, Varis).

Pöyhösen kautta Matin äidin isä ja Martti Ahtisaaren isä ovat sukulaisia. Koukojen kautta samaan sukuun tulee Urho Kekkonen, Sumiaisten Savolaisia on Matti Vanhanen.

Prosentuaalisesti Matti on:
keskisuomalainen 60 %

• Laukaa 22,5
• Jyväskylä 20
• Hankasalmi 12,5 (17,5)

karjalainen 40 %

• Sortavalan mlk 16+
• Impilahti 12,5
  
• Harlu 10
• Soanlahti 1+

Tarjolla on Nykäsen Matti -single, sille joka keksii uuden kiintoisan 50-60-lentävän lauseen tai Matti-jutun. Ehdotuksesi voit lähettää toistelle (toiste-gmail.com) tai kommentoida tähän alle.

Lähteet taitaa olla kaikki linkattu sisään.

Saippuasukututkimusta

True Bloodin Sookie on omaa sukua Stackhouse. Kun tarpeeksi kauas menee, vastaan tulee James Stackhouse (s. n. 1750). George W. Bushin esipolvista löytyy myös James Stackhouse (1725-59). Vaikka Bushin Stackhouse on itärannikolta (Pennsylvania) ja tämä sarja syvästä etelästä, on kiintoisa väittää, että vampyyrin rakastaja on todennäköisesti Bushin 7. serkku.

Fiktiivinen henkilö kohtaa faktamaailman - paskanko väliä kun linkki on olemassa. Eihän aatelismaailmassakaan tärkeintä ole ollut biologisten jälkeläisten tutkiminen: tyttöjä ei ole tutkittu lainkaan, eikä poikien isää silloin kyseenalaistettu. Odotan aikaa jolloin laatikoihin kangistuneet sukuohjelmat antavat sen verran myöten, että niihin voi sujuvasti linkata Aku Ankan sukupuun.

Manhattanilla asuva John Amsterdam etsii itsellensä ikuista rakkautta, jossa voisi vanhentua. Sitä sielunveljeä ei vain löydy, vaikka viisautta on useammasta sukupolvesta. Hän oli parikymppinen hollantilaisten invaasion aikoihin mutta fyysisesti ikää näyttää olevan vain nelisenkymmentä. New Amsterdam-sarjassakin vähän väliä palataan lukemaan sukupuuta, jossa Johnilla on useammasta eri sukupolvesta lapsia.

Charmedissa seurataan neljän sisaruksen noitavahteina oloa ja välillä kutsutaan apuun esi-isät monen polven takaa. Suvun noitaopeilla hillitään alamaailman friikkien yrityksiä sotkea maan päällisten elämää. Sukupuu on jo valmiiksi täytetty seuraavaksi 10 vuodeksi.

Havenissa orvoksi nuorena jäänyt etsivä jää pikkupaikkakunnalle etsimään juuriaan, koska oli nähnyt lehtikuvan, jossa on ihan hänennäköisensä naishenkilö. Jatkossa saamme tuta periytyvätkö "jokaisen paikkakunnan omat kummallisuudet", yliluonnollisuudet, suvun kautta. Ainakin oheinen kuva introssa antaa ymmärtää vielä paljon tulevaksi.

Sarjoissa on erittäin vahvana genealoginen ulottuvuus. Sukupuut ovat taidokkaasti rakennettuja ja ne vievät tarinaa eteenpäin, myös silloin kun muu sisältö on käytetty loppuun. Peruskamaa on saippuasarjoissa velipuolen yhtäkkinen ilmestyminen (Dallasista Gossip Girliin), ja tällä on vielä paljon sanottavaa varsinkin perimysjärjestykseen. Näinhän voi selittää Bushin sukulaisuuden Sookiehen! Oikeasti sarjojen henkilökudelma menee yhtä monimutkaiseksi kuin Dwight Lathamin ja Moe Jaffen novelli, jossa lopuksi totean olevani itseni isoisä. Tähän I'm my own grandpaw-teemaan on käynyt käsiksi niin Spike Jones kuin Muppetit ja Ray Stevenskin.

Juoni voidaan myös sälyttää identiteettiä etsivälle koetille, jolle vähitellen paljastuu vanhempiensa ja sukunsa taustakuviot (Harry Potterista jopa Heroesiin). Voimme siten tirkistellä, kun tunteet vaihtuvat laidasta toiseen.

Toinen erittäin mielenkiintoinen verkosto syntyy näyttelijöiden ja roolihenkilöiden sekoittamisessa. Gilmore Girlsin Roryn isoäitiä näytteli Kelly Bishop, joka oli Heroesissa Milo Ventimiglian isoäiti. Serkukset Milo ja "Rory" seurustelivat myös pitkään. Roryn toinen ihastus oli Jared Padalecki, jonka mustasukkaisuus kehittyi myöhemmin demonislaatuiseksi. Viimeksi Jared jäi soittelemaan Winchesterin balladia välitilaan. Roryn kolmas seurustelukohde, Matt Czuchry, on nyt oikeusasianajajana The Good Wifessa.

Mikä tekee fiktiivisestä seurustelusuhteesta yhtä tärkeän kuin todellisesta? Maailmahan kehittyy yhä neuroottisempaan, skitsofreeniseen suuntaan. Rinnakkaismaailma on ulottuvillamme kolmannessatoista kerroksessa (Fringe), tai repeämä Amyn makuuhuoneessa (Doctor Who). Jos se tuottaa katharsiksen - ainakin jollekin, eikö se riitä silmukaksi?

Historian tutkijalle ei ole ongelma liittää asioita yhteen, sillä hän osaa joustavasti käyttää lähteitä ja usein vielä ymmärtää niiden päälle. Sukututkijoille saattaa tulla ongelmia, sillä sukuohjelmien valmistajat, jotka ohjaavat sukututkijoita, eivät ole vielä ymmärtäneet lähteiden merkitystä. Koodareilta ei oikein tunnu löytyvän mallinnuskapasiteettia.

Parhaimmillaan roolin suorittaminen kestää yhtä kauan kuin intohimoinen suhde puhumattakaan Ansan ja Taunon 12 elokuvaa kestäneestä "vastanäyttelijäsuhteesta".

Materiaalia on kuitenkin vaikka kuinka paljon. Louhinta alkakoon. Saippuasukuverkkoja kiitos.

Mari ampuu kovilla

(Arto Hautala) Pääministeri ampuu kovilla. Osuma sursilleihin ja Selenskiin, jota mainostetaan puolalaisena aatelisena; mikä lie taistelutantereita karannut käsityöläinen.

Muutoin tulilinjalla on tavallisia talonpoikia, joskin muutama käsityöläinen ja sotilaskin sieltä ilmaantuu. Wanted dead: Burman, Peurelin, Lauren, Ryssman ja Gronovius.

Hauleja kerätessä sormet uppoavat Karjalan multaankin, mutta kyse on vain väliaikaisesta hutiammunnasta Käkisalmen avissa. Kouhiessa syvemmältä kouraan tarttuu juuria Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pirkanmaan metsistä:

• Jalasjärvi, Kurikka
• Virrat, Ruovesi, Keuruu
• Jämsä, Kuorevesi
• Parkano, Ikaalinen, Viljakkala, Suodenniemi

Vladimir Putinin kanssa Mari voisi lähteä Jämsän nurkilta Puttos-jahtiin, ties vaikka jommallakummalla onnistaisi, vaikka niin Vepsästä kuin Jämsästä on etäisyyttä Puttosten asuinsijoille.

Aikaisemmin pääministeriaineessa on valutettu keskipohjalaista verta - ehkä sen aika on ohi. Välipohjalaisia ollaan siirtämässä Oulun kiiltokuntaan. Tule apuun Arvo! Keskipohjalaiset tarvitsevat Arvo Ojalaa, jonka pahvikuvan takana lymyilee Henna Virkkunen, yhtä kaikki 11. serkku Agneta Fresen kautta, sikäli kun Raumannuksen pappi ehtii taiston siunata. Mutta viimeistään linnassa nähdään kenet välipohjalaisia vilisevä militaristiorkesteri soittaa suohon.

Poliittisen kestosuosikin Paavo Lipposen kanssa kokeillaan samoja Heinäkenkiä Jämsässä (6-8. serkut). Muutoin pamautellan pahvikuvia Ilmajoen Peltoniemeltä ja Ruoveden Kekkosista. Yhteisiä hapansilakkoja on jaossa mm. Esko Aholle. Anneli Jäätteenmäen kanssa vedetään nopeiten Nurmosta ja Lapualta ihan tavallisilla suomalaisilla patruunoilla (Muilu, Ryssy, Nyrhilä).

Ministerisalissa Paula Risikko käyttää Ryssyä ja Nyrhilää, Anni Sinnemäki Muilua ja Nyrhilää. Paula Lehtomäki on Vertaisessa passissa aivan Marin lähellä ja yhteenottoa odotellaan Järviseudulla. Niin Tapani Töllin kuin Suvi Lindénin kanssa kannukset kalisivat Alajärven Oravan talossa 1600-luvun alussa. Alexander Stubbin kanssa miinotetaan Mietaan Kurikan isompi talo.

-------

Lopuksi varoituksen sana teille, jos henkikultanne on yhtään arvokas, tästä aseiden hallussapidosta - mitä isot leikkii isoilla ytimillä... Pinnan alla kytee kilpailumeininki, kuka saa tehtyä seuraavan Suomen ennätyksen. Posauttamalla nämä hallituksen isot tulevat ydinlaitokset päästään parhaiten maailman mestaruuteen. Tässä punnitaan nyt uuden pääministerin sosiaaliset taidot löytää oma kuudennen polven kauhajokinen sankari ja listiä tyhmä päätös.

Lähteet:
Mariska: Murha

Sukututkimuslinkkejä

(Arto Hautala) 125 vuoden rajauksesta on tullut tapa sukututkimukseen. On vaikeata löytää enää viime vuosisadan tietoja netistä, kun ne ovat varmuuden vuoksi sensuroitu. Tätä sääntöä tottelevat niin Kansallisarkisto, Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys kuten postituslistatkin kuten SukuHakuri http://www.sukujutut.fi/ (1900). HisKi on onneksi vain 100 vuotta, mutta valitettavasti tallennustyö on jäänyt kesken. 125 vuotta tulee siitä, että henkilötietolaki ei kosketa kuolleita ihmisiä ja vanhimmat suomalaiset saattavat elää pikkuisen yli 110-vuotiaaksi ja kun tähän lisätään tyypillisen sukututkimusaineiston, rippikirjojen, kiertoaika 10 vuotta ja luku pyöristetään. Tällä varmistuksella varmistetaan, että elävien tietoja ei pääse ulos vahingossakaan.

Kun näin hieno luku on löytynyt, varmuuden vuoksi kielletään kaikki muukin samantyyppinen aineisto 125 viimeisen vuoden ajalta. Osittain tämä yhteiskäytäntö johtuu siitä, että samoissa kirjoissa saattaa olla seassa elävien tietoja ja niiden erotteleminen on työlästä. Avoimessa nettilevittelyssä tapa on ihan hyvä, vaikkakin salasanan takana saattaa olla 20 vuotta uudempaa tietoa (SSHY).

Sukututkijan käytännesäännöt ovat omalla tavalla hyvä kannanotto asiaan, joskin se ei anna selkeitä sääntöjä, ja niitäkin sääntöjä tulkitaan liian varovaisesti. Säännöissä tulisi enemmän painottaa painolain merkitystä, mikä ohittaa nämä muut säännöt.

Voiko netissä päästä mitenkään kiinni elävään?

Elävät löytyvät Googlaamalla jotain muuta kuin "alkuperäis- tai tutkimusaineistoa". Monella kotisivun ylläpitäjällä on omat esipolvitaulut ja jonkinmoinen ”pääsuvun” tutkimus esillä. Lehdissä alkaa olla myös yhä enemmän sukututkimusta ja osa lehdistä julkaistaan myös netissä. Suomen Sukututkimusseuran (SSS) tarkoitus on julkaista kaikki vanhat Genos-lehtensä omilla sivuillaan – valitettavasti suurin osa seuran aineistosta on nykyään jäsenedun alla. Sukuseuroilla ja seuroilla on myös tiedotteensa ja tiedotuslehtensä netissä ja näistä saa kivasti nahkaa luitten ympärille. Otetaan vaikka esimerkiksi Arja Alhon puhe Siuntiossa itsenäisyyspäivänä 2007, jossa hän paljastaa isosänsä Solmu Alhon toimineen Padasjoen apteekkarina.

Matrikkelit

Jokainen suomalainen on vähintään kolmessa matrikkelissa. Tavallisimmat ovat koulu- ja talomatrikkelit, jotka paljastavat syntymäajan, -paikan ja usein vielä asuintalon puhumattakaan vanhemmista tai sisarussuhteista. On kunnia-asia kuulua taloon, mikä on periytynyt sukupolvelta toiselle. SSS:n henkilöhaulla matrikkeleista pääsee nopeasti kiinni elämäkertaan, jos suosituimmat opukset ovat käden lähettyvillä. SKS:n kansallisbiografia on valitettavasti maksullinen mutta lyhyemmät versiot kansallisista kuuluisuuksista löytyvät monesta kirjastosta.

Hieno runko sukututkimukseen tulee opiskelijoista: Turun akatemian ja sittemmin Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli sijaitsee Helsingin palvelimella. Puhtaista matrikkeleista, netistä löytyy ainakin kansanedustajat, kuvataiteilijat ja valokuvaajat. Olisihan se joskus kiva saada myös cd:nä julkaistuja luetteloita, kuten DIA - diplomi-insinöörit ja arkkitehdit - nettiin. Vanhin KKO-kirja Kuka kukin oli siellä jo on.

Suomen kielen säilymisen vuoksi olisi erityisen tärkeää saada kaikki mahdollinen aineisto nopeasti saataville. Liian monimutkaisten tekijänoikeuksien vuoksi tullaan vielä katumaan raskaasti. Toivottavasti SSS, Google ja Kansalliskirjasto saavat nopeasti jotain aikaiseksi.

Yksi suosituimmista sukututkimussektoreista on sukutilat. Näitä ylläpitää Suomen maatalousmuseo Sarka. Talonhaltijaluetteloista laajimpia on Lasse Iso-Iivarin luettelot Satakunnasta.

Tietokannoista yksi mielenkiintoisimmista on sukunimenmuutokset Suomen Sukututkimusseuran sivuilta. Kanta on koottu Suomen Virallisen lehden luetteloista. Edellä löydetyn Solmu Alhon löytää sieltä seinäjokisena nimenvaihtajana vuodelta 1906.

Hautamuistomerkit

Kuolleita 125 vuoden tapa ei siis koske, mutta ongelma ei siihen jää. Netissä on hautamuistomerkkien kuvia, joista on valitettu, että ne loukkaavat omaisten suremisrauhaa tms. Siksi tietosuojavaltuutettu olisi mielellään kieltämässä ne. Toisaalta pitäisi huomioida myös se, että hautakivet rapistuvat. Lisäksi haudat ovat seurakuntien hankala bisnes, jossa hoitamattomat tai maksamattomat haudat otetaan seurakunnan haltuun ja myydäään uusille halukkaille. Monien hautausmaiden reunamilla odottaakin uudelleenkäsittelyä röykkiöittäin vanhoja ristejä ja hautamuistomerkkejä.

Hautamuistomerkit kuuluvat kulttuurihistorialliseen perintöön, joten ne pitäisi joka vuosikymmen seurakuntien toimesta kuvata.

Kirjastotietokannat

Suomen Sukututkimusseuran kirjasto (Liisankatu, Helsinki) on sukualan erikoiskirjasto, jossa on enemmän sukukirjanimikkeitä kuin Fennicassa, josta löytyvät lähes kaikki Suomessa julkaistut kirjat. Sukukirjastossa on runsaasti omakustanteita ja monisteita, ja kirjat saa myös kotilainaan, toisin kuin Kansalliskirjastosta. Sukukirjastosta etsitään tutkimuksia pitäjän ja suvun nimellä vapaan haun kohdasta. Harri Holkeri antaa hyvän esimerkin kirjaston hausta. Holkeri tuo esiin Lapsuudenkotini-kirjan (1985), jossa kerrotaan pankkimiehen vanhemmista ja isovanhemmista, jotka asuivat Mellilässä. Mellilä taas antaa Timo Verhon Mellilän ja Metsämaan talonpoikaissuvut (1991).

Jos ei netistä saa kiinni...

joutuu siirtymään arkistojen puolelle. Sukutiedot löytyvät varmimmin seurakunnista, mutta ongelma on se, että seurakunnat ovat hajallaan, ja niillä on vaihtelevat käytännöt sukututkijoille. Yleensä viimeisimmät vuosikymmenet ovat kiellettyjä, jos ylipäänsä pääsee edes itse tutkimaan. Helsingin seurakuntayhtymä antaa tutkia 1950-luvulle saakka vapaasti. Uudempia kortistotietoja ei ole mikrofilmattu, eikä tutkijoita näin päästetä alkuperäisaineiston kanssa tekemisiin.

Elävien tiedoista jäljelle jää henkikirjat (1540-1975), mitkä ovat keskitetysti Kansallisarkistossa ja maakunta-arkistoissa. Viimeisin viisivuotissarja, mikä on digitoitu on vuodelta 1880.

Eräs parhaimmista tietokannoista on historiankirjojen hakuohjelma, HisKi, jos sitä osaa käyttää. Tulee kuitenkin muistaa, että kaikki tiedot tulee tarkastaa alkuperäisistä lähteistä. Tähän kelpaa digikopiot historiakirjoista. Historiakirjojen luettelot löytyvät Mikkelin maakunta-arkiston sivuilta, ja mikrofilmit ovat vapaasti käytettävissä arkistoissa. Onneksi vapaaehtoiset historianharrastajat (SSHY) ovat popularisoineet aineiston käyttämisen laajamittaisella historiankirjojen skannauksella. Viime aikoina on oikein hämmästelty, kuinka laajan kansanjoukon harrasteeksi sukututkimus on tullut - verrattuna esimerkiksi Ruotsin tilanteeseen, jossa Genline skannasi kirjat maksun taakse. Tietääkö joku, onko Ruotsissa vielä päästy tutkimaan talonpoikia perinteisen aatelissukututkimuksen tieltä?

Digitointiprojektissa arkistolaitos saa risuja, ja se on yksi häviäjistä. Arkistolaitoksen suurimmat asiakkaat ovat sukututkijoita eikä heillä vieläkään ole digisivuilla historiankirjoja, puhumattakaan siitä että digisivustojen käyttöliittymä on kaukaa viimevuosituhatluvulta. Sukututkijat käyttävät sivustoa aktiivisesti SAY:n vuoksi - huvittavaa sinänsä että arkistolaitos on päättänyt Suomen asutuksen yleisluettelon digitoimisesta eikä alkuperäisten veroluetteloiden. Saisi vain sinne vielä ne puuttuvat pitäjät mukaan.

Vuonna 2009 arkistolaitos sai rahaa digitointia varten ja sijoitti sen ulkosuomalaisten kirkonkirjojen digitointiin; samoihin kirjoihin, jotka löytyvät Karjala-tietokannasta, Katihasta, puhtaaksikirjoitettuina. Pitäisikö ilkeästi puhua laitoksen johtajan puolikarjalaisista juurista (ja siitä vähemmän tunnetusta Nybergin haarasta). Kuitenkin Suomessa olisi ollut runsaasti alueita, alkaen ihan vanhasta ja uudesta pääkaupungista, joiden sukututkimuksellinen aineisto olisi pitänyt olla saatavilla ja käytettävissä jo vuosia sitten. Arkistolaitos kehottaa arkistoja hyvään tiedonhallintatapaan jossa painotetaan saatavuutta, käytettävyyttä, suojaamista ja eheyttä ja on itse keskittynyt kahden jälkimmäisen korostamiseen. Tietysti aineiston on hyvä säilyä mutta sukuaineistojen puuttuminen näivettää selkeästi niitä alueita, joista aineisto puuttuu.

Mormonit ovat sukurintamalla myös olleet vahvasti mukana. Liike lähtee uskonnolliselta pohjalta, ei niinkään tutkimuslähtöisesti ja näin maallikkojen tutkimuksia sälyttävät runsaat ääkkös- ja tulkintaongelmat. Tosiasia kuitenkin on, että järjestö mikrofilmasi kaikki Suomen historiakirjat sotien jälkeen ja nyt ihan muutaman vuoden sisällä filmit ovat tulossa nettiin. Toivottavasti se piristää tutkimusta.

Kuntien arkistot ovat vähemmän käytössä, johtuukohan se siitä, että aineistoa ei ole luetteloitu tarpeeksi hyvin. Mutta niistä kuitenkin löytyy monenlaista aineistoa paikallisista henkilöistä.

Suurimmat sukutietokannat

Ruotsinkielisen Pohjanmaan tietokantoja löytyy Talkosta, Etelä-Pohjanmaan tietokantoja SukuRaitilta ja Vilppulasta. Ulkomaisista voinee mainita GeneaNetin, minkä alla on monen suomalaisenkin tietokantoja.

Keskustelupalstat

Yksi tapa etsiä sukulaisia on kysyä postituslistoilta.Suomen sukututkimusseura ylläpitää ”Suku Forum”-foorumia ja ulkosuomalaisten postituslistaa. Suosituimmat listat ovat kuitenkin Yahoo-ryhmien listat, jotka löytyvät vaskivakasta. Listojen arkistoja kannattaa penkoa, sillä niissä saattaa olla hyvääkin tavaraa. Sukujuttujen SukuHakuri poikkasee kyselyt omituisesti vuoden takaa, vanhempia viestejä ei ole saatavilla. SukuHakurin etu on se, että siellä voi kysellä nimettömänä. Nimettömyys on samalla haitta: vastaukset voivat olla mitä sattuu.

Muissakin paikoissa voi keskustella suvuista, mutta niistä ei haeta faktatietoa. Sfnet, Suomi24, Msn ym.

Tulevaisuuden sukututkimus

Sukututkimusaiheisia blogeja löytyy Suomesta parisenkymmentä. Sinne on helppo koota juttuja ja viitteitä omasta ja muidenkin suvuista. Tulevaisuudessa yhteisölliset palvelut ovat kuitenkin se in-juttu, tälläkin saralla. Joku innokas innovaatioveikko keksii jotain, ja kaikki seuraa perässä. Oltiin koulukavereita, irkkaajia, hotellin asukkaita ja lopulta pistettiin omat naamamme tauluun. Facebookiin on nyt menossa sukuseurat, ryhmät ja sukuharrastelijat. Siellä voi ottaa itselleen sukupuupalikan, johon voi linkata sukulaisensa ja dna-pätkänsä, jolloin näkee suoran sukulinjansa Afrikkaan tai jotain muuta hauskaa viihdettä. Heti kun DNA-tunnisteen saa kympillä, niistä saa kivoja leikkikaluja.

Alexander Stubbin juurista voi puhua

(Arto Hautala) Alexander Stubb ratsastaa kuin Mannerheim konsanaan - ryhdikkäästi kureliivit ojossa pääkatua pitkin pelastamaan Suomea. Mannerheimia ennen Suomessa oli ollut pari talonpoikaissukuista presidenttiä, ja silloin kriisitilanteessa tarvittiin henkilö, jolla oli tausta kunnossa. Mannerheimia voidaan kutsua oikeaksi aateliseksi, joka myös omisti jotain, kun kolmella ensimmäisellä presidentillä "aatelislinjat" syntyivät heppoisilla teoilla, sotkettiin ajattelemattomasti avioliitoilla jopa pappissäädyn kanssa ja muutoinkaan heillä ei ollut edes kunnon kartanoja.

No, joo. Ei tehdä Alexander Stubbista vielä uutta presidenttiä, kun hän ei ole toiminut kotimaan parlamentissa vielä päivääkään. Vasta huomenna hänet nimitetään ulkoministeriksi.

Mutta Stubbin sukutaustassa on jotain muutakin kuin lokalahtelaisen talonpojan juurissa. Balttilaista aatelista, ruotsinkielistä talonpoikaa Ähtävältä, suomenkielistä Kokemäeltä ja Iisalmesta, tilanomistajia ja rautatieläisiä Karjalasta. Äidin isä on patologian professori ja isoisä odontologian tohtori. Sitten puussa killuu teollisuuskoulun rehtoria, apteekkaria ja useita agronomeja.



Oheisesta kartasta näkee, että sukujuuret ulottuvat laajasti läpi Suomen ihan syvälle Inkerinmaalle (Pihkova) saakka.

Baltiaan ja Venäjälle näyttävät menevän monet linjat: von Ketzler, von Hübner, Buttenhoff, Breitenstein ja Grubbe. Muista nimistä voisi mainita Setälät ja Snellmanit: E. N. Setälä oli äiii:n veli ja J. V. Snellmanin saa nipin napin niputettua sukulaiseksi, kuten myös presidentti K. J. Ståhlbergin, jonka isoäiti oli Snellmaneja. Mannerheimin kanssa Stubb on 5.-9. serkkuja von Knorringien kautta. Polvea kauempaa tulee Risto Ryti, joka on Kokemäen Nikkilän kautta Stubbin isoisän 6. serkku. Linus Torvaldsin kanssa 7. serkku Juvan Fabritiusten kautta.

Entä sitten Vanhasen II hallitus? Lähimpiä sukulaisia on Anne Holmlund Ähtävän Stubbien kautta 10. polvessa. Sursillien kautta Mauri Pekkarinen, Paula Risikko ja Mari Kiviniemi yhtyvät Stubbiin muutamaa polvea kauempaa. Lähin sukulainen on Suvi Lindén, joka on Lappajärven Kiilusten kautta 8.-9. serkku, Lappajärven Koukkarien kautta Risikko on 9.-10. serkku.

Lähin kansanedustajasukulainen on Pirkanmaan ääniharava Marja Tiura, jonka äiti ja Stubbin isoisä ovat pikkuserkkuja.

Lähteet:
Alexander Stubbin blogi www.alexstubb.com
eri matrikkelit, mm. agronomimatrikkeli, aikalaiskirja, Kuka Kukin oli
Aulis Oja: E. N. Setälän esivanhempia (1939).
Esko Setälä: Kokemäkeläisen Juha Setälän (1776-1858) jälkeläiset v. 1971

Runebergin syntymäpäivä

(Arto Hautala) Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivä on hieman kiistanalainen. Se johtuu siitä, että viralliseen kastekirjaan (vastaa kastetodistusta) on eksynyt numero 7, ja päivän alle on kirjattu myös numero viisi. Samanlainen kaksimielinen merkintä on myös lastenkirjassa. Voidaan ihmetellä, merkittiinkö korjaukset yläpuolelle vai alapuolelle, kun kumpaakaan numeroa ei ole kuitenkaan ole sutattu. Perheen sisällä syntymäpäivää on vietetty aina viidentenä päivänä, mikä esiintyy myös rippikirjassa.



Milloin Runebergin päivää pitäisi sitten virallisesti viettää?

Pietarsaaressa tuohon aikaan kastettiin lapsi lähes poikkeuksetta seuraavana päivänä (eli vuonna 1804 kastetuista 42/49). Viidessä tapauksessa kastettiin vasta toisena päivänä syntymästä. Yksi ehti kuolla ennen kastamista ja vain yksi kastettiin neljän päivän ikäisenä. Täytyy olla siis painavat syyt, ettei lasta tuotu kirkon huomaan heti, kun siihen oli mahdollisuus. Ainoa syy, mikä saattaisi olla mahdollinen, on merilläolo. Siitä ei kuitenkaan ole Runebergin muistioissa mitään mainintaa. Joten viides päivä on hataralla pohjalla.

Runebergin päivää voimme siis viettää hyvin viidentenäkin päivänä, kuten hän itsekin teki niin. Runebergin torttua söisin kuitenkin mielummin Fredrikan syntymäpäivänä toinen syyskuuta.

Runebergin äiti oli siis Malmin huoneesta lähtöisin, ja Johan Ludvigin kasteen todistajinakin ovat useat malmilaiset. Malmien varustajasuku aikoinaan kuivui kokoon, ja perintö siirtyi Donnereille, jotka ovat ansiokkaasti törsänneet sitä kulttuuriin ja "tieteeseen", kuten tämä Runebergin haarakin.